Julkisissa ruokapalveluissa kulutetaan päivittäin valtava määrä ruokaa. Ruuan alkuperä ei siis ole yhdentekevää ruuantuotannon, valmistusketjun ja kuljetusten tuottamien ympäristö- ja sosiaalisten sekä taloudellisten vaikutusten kannalta. Tasapainoilu ruuan tuotannon ja kulutustapojen hyödyllisten ja haitallisten vaikutusten välillä ei ole yksinkertaista. Kasvisruoka on ympäristön ja terveyden kannalta kestävämpi valinta kuin liharuoka ja kasvisruuan käyttöä tulisikin lisätä ruokavaliossa.
Mutta mistä käytettävä ruoka tulee kaupunkien ja kuntien keittiöihin? Suomalainen ruoka on lähiruokaa ulkomailta tuotuun verrattuna ja edistystä on jo se, että julkisten ruokapalveluiden käyttämät raaka-aineet ja tuotanto on mahdollisimman suurelta osin kotimaista. Suomi on kuitenkin laaja maa ja oman maakuntamme elinvoimaisuuden ja omavaraisuuden takia olisi myös tärkeää, että alueen ruoantuotantoa hyödynnettäisiin paikallisesti.
LÄHITUOTANNON huomioimisella koulujen, sairaaloiden ja hoitolaitosten ym. ruokalistalla ja samalla ruuan alkuperän esiin nostaminen lisää oman alueen tuottajien arvostusta sekä kiinnostusta ruoan alkuperään ja tuotantotapoihin.
Mistä käytettävä ruoka tulee kaupunkien ja kuntien keittiöihin?
Lähellä tuotettua ja jalostettua ruokaa voidaan ottaa tarjolle esimerkiksi teemapäivinä, jolloin ateriakokonaisuudet rakennetaan kulloisenkin sesongin ja saatavuuden mukaan tarjolla olevista raaka-aineista. Lähiruokatuotteiden saaminen riittävällä volyymillä ja sopivaan muotoon jalostettuna vaatii monen tahon yhteistyötä. Keski-Suomen liitto onkin julkaissut joulukuussa 2019 selvityksen “Lähiruokaa Keski-Suomen julkisiin keittiöihin”. Nyt on aika jalkauttaa selvityksessä esiin nostettuja toimintaehdotuksia. Jo tehtyjen kokeilujen hyvistä ja huonoista kokemuksista voidaan ottaa oppia. Epäonnistuneita yrityksiä voidaan kehittää. Julkisten hankintojen helpottamiseksi tulisi laatia ohjeistusta kunnallisia hankintoja varten, miten lähellä tuotettua on mahdollista hankkia laatu perustein, vaikka se ei suorassa hintakilpailussa pärjäisi.
PAIKALLISEN kysynnän kasvu voi mahdollistaa uusien tilojen syntyä ja vähittäistä toiminnan kehittämistä.
Alueellisesti voidaan etsiä joko nykyisin toimivia tahoja, uusia yrittäjiä tai tuottajien osuuskuntia, jotka vastaavat tarvittavasta jatkojalostuksesta laitoskeittiöön soveltuvaan muotoon. Tähän tarvitaan koordinointia ja yritysneuvontaa avuksi tuottajille ja jatkojalostajille, kuten myös neuvontaa julkisten ruokapalveluiden hankintaan, reseptiikkaan ja ruokalistojen laadintaan. Kun alueen eri tuottajat, kuljetus ja jalostus sekä kulutus ovat nivoutuneet ja verkostoituneet hyvin, voidaan myös ylijäämää tehokkaammin hyödyntää resurssina – kuten eläinten rehuna, lemmikkien ruokana, lannoitteena tai energiantuotannossa. Kuljetusten osalta voidaan miettiä ja suunnitella reitit tehokkaasti periaatteella ”vie mennessäs, tuo tullessas”.
Tällainen ruokahuollon alueellinen kiertotalous ei synny hetkessä vaan vaatii pitkäjänteistä työtä, yhteistyötä ja yhteistä tahtotilaa.
Marjo Pihlaja
kunnanvaltuutettu (vihr.), biologi Hankasalmelta
Lea-Elina Nikkilä
kunnanvaltuutettu (vihr.), agronomi Joutsasta