Koulunkäynnissä tukea tarvitsevien lasten opetuksen integroiminen yleisopetukseen, eli ns. inkluusioperiaate, nousee keskusteluun aika ajoin. Ratkaisuksi ongelmiin esitetään usein sitä, että perustetaan lisää pienluokkia, joissa tukea tarvitsevat lapset ja nuoret saavat opiskella omissa ryhmissään.
Jyväskylässä valmistellaan parhaillaan hyvinvointikertomusta, johon kootaan laajasti tietoa asukkaiden hyvinvoinnista kuluneelta neljältä vuodelta. Tilastotietojen ja erilaisten tutkimusten perusteella voidaan todeta, että monet hyvinvoinnista kertovat asiat ovat edenneet oikeaan suuntaan ja valtaosa lapsista voi hyvin. Lapset ovat terveitä, liikkuvat ja harrastavat. Heillä on hyvät suhteet vanhempiinsa ja kavereita. Nuorten tupakointi ja päihteiden käyttö on vähentynyt.
Toisaalta 10 – 20 prosenttia lapsista ja nuorista on elämässään erilaisia riskitekijöitä, jotka vaarantavat terveen ja turvallisen kasvun sekä hyvän oppimisen. Myös Jyväskylässä on nähtävissä merkkejä kehityksestä, jossa ongelmat kasautuvat ja vaikeutuvat. Mielialaan liittyvät ongelmat, ahdistus ja väkivalta ovat lisääntyneet ja yleistyneet.
Lasten ja nuorten lisääntynyt oireilu ja mielenterveydelliset ongelmat kuormittavat sekä perhettä että kouluyhteisöä. Pahoinvointi näkyy koulussa mm. jaksamisen, keskittymisen ja oppimisen ongelmina ja haastavana tai aggressiivisena käyttäytymisenä. Opettajat kokevat usein voimattomuutta lasten sosiaalisten tai psyykkisten ongelmien edessä. Koko kouluyhteisön hyvinvointi riippuukin siitä, miten koulun käyttöön annetut voimavarat mahdollistavat opettajille ja koko moniammatilliselle kouluyhteisölle työn tekemisen ja kokemisen mielekkäänä ja tärkeänä.
Kaikille yhteinen koulu rakentuu hyväksymisen, tasavertaisuuden ja yhteen kuulumisen periaatteille. Koulu on lapsille ja nuorille paikka, jossa oppimisen ohella koetaan sosiaalista yhteyttä ja kasvetaan yhdessä toimimisen taitoihin. Koulussa opitaan tulemaan toimeen toinen toistemme kanssa ja hyväksymään erilaisuutta. Koulu auttaa löytämään omat vahvuudet ja toisaalta ne asiat, jossa harjoittelua ja kehittämistä tarvitaan.
Onnistuneen inkluusion edellytys, varhaisen tuen saatavuus ja oikea-aikaisuus, jää valitettavan usein vain sanoiksi paperille. Erilaisten palveluiden viidakkoon eksyminen saattaa johtaa siihen, että pienistäkin pulmista kasvaa vaikeasti ratkaistavia ongelmia. Uusien hankkeiden ja palveluiden sijaan tarvitsemme nykyisten palveluiden ja työnkuvien selkeyttämistä ja vastuun ottamista avun tarvitsijasta.
Koulussa myös tavoitetaan helposti koko ikäluokka ja se on perheille tuttu paikka, johon on helppo tulla. Sosiaali- ja terveystoimen perheille suunnattujen toimintojen tuominen fyysisestikin koulun tiloihin madaltaisi kynnystä hakea apua, parantaisi palveluiden saavutettavuutta ja lisäisi eri toimijoiden välistä yhteistyötä.
Koulussa on tilaa erilaisille lapsille, erilaisille oppijoille. Onnistunut inkluusio ei ole erityisopetuksesta säästämistä, vaan se vaatii toimiakseen riittävästi resursseja, huolellista suunnittelua sekä vahvaa moniammatillista yhteistyötä. Myös luokkamuotoista erityisopetusta tarvitaan jatkossakin ja esimerkiksi vaativimman erityisen tuen oppilaat tarvitsevat omat ryhmänsä.
Opetusryhmien riittävän pieni koko sekä joustavasti ja oikea-aikaisesti saatava tuki mahdollistavat lasten ja nuorten yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisen ja opettajalle kasvatus- ja opetustyön mielekkään tekemisen. Yhdessä tekemisen toimintakulttuuri liittyneenä hyvään johtamiseen ja toimiviin tilaratkaisuihin antavat hyvät lähtökohdat tavoitteelle toteuttaa koulu, jossa on tilaa ja paikka kaikille.
Meri Lumela, rehtori, kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu
Risto Rönnberg, rehtori, varavaltuutettu
Teksti on julkaistu Suur-Jyväskylän lehdessä 3.3.2021