Aluevaalien alla Keski-Suomen Vihreillä on kolme teemaviikkoa, joista ensimmäisen aiheena on turvallisuus. Tämä blogikirjoitukseni alustaa keskiviikon webinaaria, jonka aiheena on Turvallisesti tulevaisuuteen. Myös Keski-Suomen Vihreiden aluevaaliohjelmassa turvallisuus on yhtenä kantavana teemana. Tervetuloa seuraamaan keskustelua https://fb.me/e/2OY26cPzI
* * * * *
Valtioneuvoston sekä sisäisen turvallisuuden portaalin Tuovin selontekojen mukaan Suomi on maailman turvallisin maa. Wikipediassa turvallisuus määritellään vaarojen ja uhkien poissaoloa sekä myös psykologista kokemusta niiden poissaolosta. Maslow:n klassisessa tarvehierarkiassa puolestaan turvallisuus on yksi ihmisen viidestä perustarpeesta.
Mitä turvallisuus merkitsee sinulle? Tuleeko mieleesi ensimmäisenä joku ulkoinen asia, kuten vaikka tulipalon tai onnettomuuden sattuessa pelastustoimen paikalle saapuminen – vai mietitkö jotakin sisäistä asiaa? Miltä sinusta tuntuu, kun sinulla on turvallinen olo?
Turvallisuuden kokemiseen liittyy tiiviisti kykymme luottaa yhteiskuntaan, tulevaisuuteen ja terveydenhuoltoon – siihen, että kaikki toimii akuuteissa hätätilanteissa. Kokemuksemme yhteisöllisyydestä ja oman elämän hallinnasta luovat niin ikään turvallisuuden tunnetta.
Mutta mitä tapahtuu, jos turvallisuuden tunne ja tämä luottamus järkkyvät? Yksinäisyys ja osattomuuden tunne tuovat mukanaan turvattomuuden.
On tärkeää, että hyvinvointialueella huolehditaan siitä, että jokainen ihminen saa helposti apua, mikäli perusturvallisuus järkkyy. Hyvinvointialueen tuleekin huolehtia oikea-aikaisista mielenterveyspalveluista hyvin matalalla kynnyksellä, eikä esimerkiksi turvakotipaikkojen määrästä saa tinkiä. Vaikka turvallisuuden tunne onkin keskimäärin suomalaisilla vahva, turvattomuuden ja väkivallan uhka koskettaa vähemmistöryhmiin kuuluvia kuten vammaisia henkilöitä ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvia yhä enemmän.
Kuinka paljon yhteiskunta voi tarjota jäsenilleen turvaa? Entä mikä on yksilön itsensä vastuulla? Tai lähiyhteisön? Ihminen, joka kokee olevansa osa jotain suurempaa, yhteisöä tai yhteiskuntaa kokee olonsa turvalliseksi. Myös mahdollisuus vaikuttaa ympäristöönsä ja yhteiskuntaan tuo turvaa. Mutta kuinka navigoida alati vaikeammin ennustettavassa maailmassa? Tarvitsemme myötätuntoa ja välittämistä sekä resilienssiä, kykyä muuntautua joustavasti tilanteiden mukaan.
Loppuun haluan vielä heittää ilmoille pohdinnan siitä, onko tuttuus aina turvallisuutta. Mitä, jos tuttu onkin lähtöisin kollektiivisesta traumasta ja me sekä yksilöine että yhteiskuntana vain toistamme sellaista tuttua, joka onkin meille haitallista.
Hyvinvointialueuudistuksessa olemme joka tapauksessa ihan uuden äärellä. Uskaltaisimmeko tarkastella olemassa olevia ajatus- ja toimintamalleja kriittisesti ja tarvittaessa purkaa niitä – ja näin purjehtia aivan uusille vesille, kohti entistäkin parempaa tulevaa?
Minna Myllymäki
Fysioterapeutti, yrittäjä
Varavaltuutettu, sosiaali- ja terveyslautakunnan varajäsen
Jyväskylän Vihreiden hallituksen jäsen
Keski-Suomen Vihreiden piirihallituksen varajäsen
Käräjäoikeuden lautamies
Aluevaaliehdokas (vihr.)