Tuleva hyvinvointialueuudistus tarjoaa mahdollisuuden pohtia uudestaan Keski-Suomen sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden kokonaisuutta. Jotta se pystyy lunastamaan lupaukset yhdenvertaisista ja laadukkaista palveluista kaikille hyvinvointialueen asukkaille, joutuvat aluevaaleissa valittavat päätöksentekijät perustavanlaatuisten kysymysten äärelle. Miten saadaan rakennettua yhä vaikuttavampia palveluita, kun käytettävissä olevat resurssit eivät nouse palveluiden tarpeen kasvaessa ja väestömme ikääntyessä? Miten palvelut kannattaa sijoittaa, jotta jokainen asuinpaikasta, taustoista tai tulotasosta riippumatta pystyy luottamaan, että apua ja tukea on saatavilla, kun sitä tarvitsee?
Puolueet lupaavat kilpaa edistää yhdenvertaisia palveluita hyvinvointialueemme asukkaille. Yhdenvertaisuudesta ja saavutettavuudesta on tullut näiden vaalien hittisanoja. Ryhmät viittaavat usein eri asioihin vaatiessaan yhdenvertaisuutta. Päättäjinä meidän tulee kuitenkin pystyä määrittelemään, mistä puhumme. Vihreille yhdenvertaisuudessa kyse on ennen kaikkea ihmisoikeuksien ja yksilöiden itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta, ihmisten moninaisuuden huomioimisesta sekä määrätietoisista toimista syrjinnän ja eriarvoisuuden vähentämiseksi.
Yhdenvertaisuus ei tarkoita automaattisesti samanlaisia palveluita kaikille. Keski-Suomen hyvinvointialueesta tulee uudistuksen myötä 273 000 suomalaisen julkisten sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden tarjoaja. Heidän tarpeensa ovat moninaisia. Moni tarvitsee palveluita vain satunnaisesti esimerkiksi suun terveyttä ylläpitävien hammaslääkärikäyntien, perheen perustamiseen liittyvien neuvolatarkastusten tai ikääntyneiden hyvinvointia tukevien terveystarkastusten muodossa. Toisille erikoislääkärikonsultaatiot, tutkimukset ja raskaiden hoitojen läpikäyminen ovat esimerkiksi erilaisten pitkäaikaissairauksien vuoksi arkea vuodesta toiseen. Yhdenvertaisuutta onkin jäykän vakioidun palvelun sijaan se, että jokainen saa juuri omaan tilanteeseensa soveltuvaa tukea oikea-aikaisesti ja matalalla kynnyksellä.
Hoitoon hakeutumisen tulee olla helppoa. Osalle sähköiset palvelut ovat esimerkiksi omien työaikataulujen vuoksi vaivattomampi ratkaisu, kun taas monet tarvitsevat nimenomaan kasvokkain tapahtuvaa apua ja tukea. Rakentamalla toimivia sähköisiä vaihtoehtoja niitä suosiville pystytään vapauttamaan aikaresursseja heille, joita digipalvelut eivät saavuta. Yhdenvertaisuutta edistävien toimien keskeisenä tavoitteena onkin tasata ihmisten erilaisista lähtökohdista, muun muassa toimintakyvystä ja sosioekonomisesta asemasta, kumpuavia eroja.
Jokainen ansaitsee tulla kohdatuksi sosiaali- ja terveyspalveluissa yksilönä eikä ainoastaan tietyn ihmisryhmän edustajana. Esimerkiksi päihderiippuvaisten empaattisessa ja toipumista edistäviin askeliin kannustavassa kohtaamisessa on yhä monilla kokeneillakin ammattilaisilla opittavaa. Ei ole oikein, että usein vuosien päihteettömyydenkin jälkeen ihmisen kaikki oireet tulkitaan päihteiden aiheuttamiksi, vaikka kyse olisi täysin niihin liittymättömästä vaivasta. Jos päihteidenkäyttäjän vaivoja ei oteta vakavasti tai jopa vähätellään, se luo pahimmillaan kynnyksen, joka heikentää tämän halua hakeutua ja sitoutua jatkossa terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta tarpeellisiin hoitoihin ja palveluihin. Riippuvuuden stigmaa tuleekin purkaa aktiivisesti ei ainoastaan päihdehuollossa, vaan kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Yhdenvertaisuus onkin mitä suurimmassa määrin epäoikeudenmukaisten rakenteiden ja esteiden poistamista. Hyvinvointialueiden kontekstissa se on esimerkiksi sukupuolen moninaisuuden huomioimista, kulttuurisensitiivisen työotteen edistämistä, esteettömyyteen satsaamista ja ihmisten kuulemista heitä koskevissa päätöksissä. Se on turvallisen, avoimen ja luottamusta herättävän palvelukokemuksen tarjoamista sekä niiden ihmisryhmien voimaannuttamista, joiden ääni jää liian usein päätöksenteossa paitsioon. Sitä edistetään sekä aluevaltuuston tekemin periaatteellisin päätöksin, esimerkiksi hyvinvointialueen strategiaa määritettäessä, että arjessa työntekijöiden ja asiakkaiden välisissä kohtaamisissa.
Yhdenvertaisuuden edistäminen ei ole muusta päätöksenteosta erillinen osa-alue, vaan se tulee huomioida osana jokaista päätöstä, oli kyse sitten palveluverkoston uudistamisesta, uuden sote-keskuksen sijainnista tai asiakkaille tarjottavista tulkkauspalveluista. Se ei saa olla lisänäkökulma, johon panostetaan ainoastaan silloin, kun päättäjät uhkaavat menettää kasvonsa äänestäjiensä silmissä. Sukupuoli- ja vähemmistövaikutusten arviointia lisäämällä pystytään kartoittamaan etukäteen päätösten vaikutuksia eri ihmisryhmiin sekä rakentamaan konkreettisia toimintasuunnitelmia eriarvoistavien ja eri ihmisryhmien toimijuutta rajoittavien rakenteiden purkamiseksi. Yhdenvertaisuuden edistäminen hyödyttää meitä kaikkia.
Emilia Lakka
puheenjohtaja, Keski-Suomen Vihreät
aluevaaliehdokas