Teksti on julkaistu alunperin Sisä-Suomen Lehdessä 12.5.2020.
Kun hallitus julisti poikkeustilan ja otti valmiuslain käyttöön, kohdistuivat katseet usein perustuslakiin. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun sen mahdollistamia toimivaltuuksia käytetään.
Me perustuslakivaliokunnan jäsenet olemmekin saaneet tehdä valmiuslain eteen kovaa työtä. Kriisin alkuvaiheessa tuli tehtyä usein ympäripyöreää päivää, jotta kaikki päätökset ja rajoitustoimenpiteet saatiin käsiteltyä oikein. Tämä työ jatkuu edelleen.
Koronan myötä olemmekin joutuneet arvioimaan entistä tarkemmin, mitkä päätökset ovat juridisesti mahdollisia. Epidemiatilanteen muuttuessa perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota entistä enemmän rajoitteiden arviointiin perusoikeuksien näkökulmasta: Olemme vaatineet hallitukselta selvityksiä siitä, millaisia kokonaishaittoja rajoitustoimet aiheuttavat yksilöille ja yhteiskunnalle suhteessa niillä saavutettuun hyötyyn.
Eduskunnassa kenties eniten kysytty kysymys koronarajoitusten osalta on ollut: Onko tämä välttämätöntä? Perustuslain näkökulmasta poikkeusoloissakin voidaan käyttää vain sellaisia toimivaltuuksia, jotka ovat aivan välttämättömiä, oikeasuhtaisia sekä -aikaisia.
Nyt, kun rajoitukset ovat purreet, kysymme uudelleen samaa kysymystä: Ovatko jatkettavaksi esitetyt rajoitteet ja muut toimenpiteet välttämättömiä, jotta niitä voidaan jatkaa?
Uudenmaan eristyksen purkaminen oli tästä ensimmäinen esimerkki. Alueellinen eristys purettiin välittömästi, kun välttämättömiä perusteita sille ei enää ollut. Toisin sanoen, kun epidemia oli levinnyt koko maahan, ihmisten liikkuvuuden rajoittaminen olisi ollut perusoikeuksien näkökulmasta kestämätöntä.
Seuraavaksi tapahtuva kouluihin palaaminen on ymmärrettävästi herättänyt paljon kysymyksiä. Kun kouluja joudutaan sulkemaan, joudumme punnitsemaan vaarantuvatko lasten oikeudet. Erityisen tärkeäksi muodostuu kysymys, voiko lasten oikeus yhdenvertaiseen oppimiseen toteutua nykyisessä tilanteessa. Kansainvälisten sopimusten valossa lasten oikeudet menevät monen muun edelle, joten päättäjät pohtivat tarkasti, onko koulujen sulkemisen jatkaminen välttämätöntä. Lopputulos oli, että epidemian ollessa hallinnassa on lapsilla oikeus palata kouluun.
On jokaisen meidän etumme, jos päättäjät rajoittavat elämäämme ja yhteiskunnan toimintaa vain välttämättömiltä osin. Tämä tarkoittaa, että muissakaan poikkeustilanteissa hallitus ei pääse mielivaltaisesti rajoittamaan perusoikeuksia. Yhteiskunnan avoimuus ei saisi kärsiä poikkeustilanteessakaan: Vihreät ovatkin vaatineet useaan otteeseen epidemiaan liittyviä tietoja julkiseksi, jotta myös hallituksen ulkopuoliset kykenevät arvioimaan päätösten tietopohjaa. Vain näin rajoitusten välttämättömyyttä voidaan arvioida julkisesti.
Korona on siinä mielessä erityisen vaikea näkymätön vastus, että emme tiedä siitä itsestään kaikkea, puhumattakaan sen pitkäaikaisvaikutuksista yhteiskuntiin. Päätöksiä joudutaan siis tekemään saatavilla olevan vaillinaisen tiedon perusteella. Siksi lainsäädännön ja erityisesti perustuslain näkökulmasta joudutaan tekemään jatkuvaa arviointia epidemian etenemisestä.
Kriisin edetessä käy yhä selvemmäksi, että vaikka lait ja perustuslaki luovat raamit, joiden puitteissa voimme toimia, on kriisin hallinnassa lopulta kyse monien valintojen summasta. Varsinkin rajoitteista luovuttaessa joudumme tekemään myös arvovalintoja. Monet ovat tällä hetkellä todella vaikeassa tilanteessa rajoitteiden vuoksi. Meidän on ennen kaikkea kyettävä pitämään huolta siitä, ettei kukaan jää yksin – oli kyse sitten terveydestä, toimeentulosta tai sosiaalisista kontakteista.