Rakkaat keskisuomalaiset!
Olemme viime vuosina kulkeneet kriisistä kriisiin, ilman todellista mahdollisuutta pysähtyä ja luoda kokonaiskuvaa meitä ympäröivän maailman muutoksista sekä Suomen tulevasta roolista sen osana. Koronakriisin alkaessa Sanna Marinin hallituksen kunnianhimoiset suunnitelmat uudenlaisen, kestävämmän ja oikeudenmukaisemman, suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseksi saivat tilapäisen iskun. Kriisin kestoa ja pandemian hurjia inhimillisiä ja taloudellisia vaikutuksia kukaan tuskin osasi ennakoida.
Vaikka paljon onkin tehtävää, on esimerkiksi työllisyyden kasvun osalta suunta oikea. Nyt on tärkeä satsata erityisesti pitkäaikaistyöttömiin ja löytää yksilöllisiä keinoja auttaa ihmisiä työelämään.
Naisvaltaisten alojen työolosuhteisiin on saatava parannusta
Viime viikkojen aikana lakkoileville hoitajille ja kunta-alan työntekijöille on osoitettu laajasti solidaarisuutta. Hyvinvointivaltiomme tulevaisuus on melko horjuvalla pohjalla, mikäli emme pysty ratkaisemaan työvoimapulaa ja alueellisia kohtaanto-ongelmia sekä parantamaan työoloja. On tärkeää, että päättäjinä olemme selkeäsanaisen tuen osoittamisen lisäksi valmiita tekemään myös konkreettisia tekoja julkisen sektorin naisvaltaisten alojen olosuhteiden parantamiseksi.
Palkkaohjelman aikaansaamisen lisäksi on tärkeää satsata työntekijöiden jaksamiseen ja laadukkaaseen johtamiseen sekä palkata tarpeeksi työntekijöitä erilaisiin tukitoimintoihin, jotta jokainen voi keskittyä tehtävänkuvansa mukaiseen työhön. Vaikka tilanne on nyt kärjistynyt lakkoihin, on tilanne ollut meidän kaikkien tiedossa jo pitkään. Ratkaisut ovat olemassa, niihin täytyy uskaltaa tarttua.
Kun elinikämme pitenee, ihmisten terveyden, hyvinvoinnin ja itsenäisen toimintakyvyn vahvistaminen ovat entistä tärkeämpiä. Samaan aikaan kun hyvinvointialueilla parannamme mahdollisuuksia vastata ikääntyneen väestön palvelutarpeeseen, tulee meidän katsoa rohkeasti myös tulevaisuuteen. Tulevaisuuden kokonaisvaltaista hyvinvointia rakennetaan eri ihmisryhmiä aktiivisesti osallistaen, yhdenvertaisuuteen panostaen ja ennaltaehkäisevää työtä vahvistaen. Kaiken pohjana on ajatus sosiaalisesta, ekologisesta ja taloudellisesta kestävyydestä. Yhteskuntamme keskinäisriippuvuus on selvempää kuin kenties koskaan. Meidän tulee varmistaa, että osaamme hyödyntää sitä sen sijaan, että annamme sen lannistaa uudistuskykyämme.
Sota Ukrainassa haastaa jaksamistamme
Juuri kun pystyimme huokaisemaan hetkeksi ja suuntaamaan katsetta tulevaan, asettamaan mielemme kohti koronan jälkeistä, eri alojen toimintaedellytyksiä ja eristäytymisestä pahentuneen mielenterveyden kriisin helpottamiseksi tehtävää politiikkaa, aloitti naapurimme Venäjä häikäilemättömän hyökkäyssodan Ukrainassa. Samalla ilmastonmuutos ja luontokato aikamme suurina globaaleina haasteina uhkaavat yhä painostavammin olemassaoloamme.
Moni on viime kuukausien ja vuosien aikana kokenut väsymystä, turhautumista ja painetta toimia, auttaa kriisin keskellä pakenevia ukrainalaisia. Ylläpitää turvallisuuden tunnetta täällä kotona, kun oman historiamme arvet nousevat taas pintaan. Selvitä arjesta parhaalla mahdollisella tavalla. Jaksaminen on ollut koetuksella niin etäopiskeluun kerta toisensa jälkeen siirretyillä opiskelijoilla kuin myös kriisiin joutuneen tapahtuma- ja kulttuurialan ammattilaisilla.
Avautuva yhteiskunta tarjoaa niin suuren määrän mahdollisuuksia, kuin myös paljastaa uusia kohtia, missä kohdin pystyisimme yhteiskuntana parempaan. Syrjäytyneisyys, digiväsymys ja muun muassa omaishoitajien jaksaminen, näihin kaikkiin voimme vaikuttaa sekä rakenteiden ja politiikan tasolla että yksilöinä, ihmiseltä ihmiselle.
Solidaarisuutta, kuuntelua ja kunnioittavaa dialogia tarvitaan siis enemmän kuin koskaan. Ainoastaan asettamalla itsemme toisen asemaan pystymme luomaan turvallista tilaa tuoda esille erilaisia kokemuksiamme ja ilmaista mielipiteitämme. Jälleenrakentaminen vaatii aktiivista vuoropuhelua, läsnäoloa ja toistemme kannattelua.
Ukrainan pakolaiset autettava elämän alkuun
Vappu on kansainvälinen työväen juhlapäivä. Maahanmuuttopolitiikan tutkijana mielessäni ovat tänä keväänä Ukrainasta eri puolille Eurooppaa paenneet pakolaiset. Suomeen heitä voi sodan etenemisestä riippuen saapua tämän vuoden aikana jopa 80 000. Meidän tuleekin vähentää tänne asettumiseen liittyvää byrokratiaa ja kuunnella herkästi saapuvien pakolaisten tarpeita. Ukrainalaisten työllistymisen näkökulmasta keskustelu on vielä lapsenkengissään. Kaikki Ukrainasta saapuvat eivät halua tai heidän elämäntilanteensa ei mahdollista osallistumista marjojen poimintaan tai muihin maataloustöihin, vaikka suomalaisilla tiloilla onkin tarvetta lisätyövoimalle.
Ukrainalaispakolaiset ovat moninainen joukko, joiden koulutustaustan, kielitaidon ja työhistorian skaala on laaja. Joukossa on runsaasti korkeakoulutettuja, varsinkin nuoremmissa ikäluokissa. On sekä ihmisen itsensä että yhteiskunnan näkökulmasta tärkeää, että he löytävät osaamistaan vastaavaa työtä. Työllistyminen auttaa pääsemisessä sisään yhteiskuntaan, mutta on myös tärkeä muistaa, että heidän maassa olemisen pääasiallinen peruste ei ole työnteko vaan suojelu hädän keskellä.
Kriisit voivat yhdistää kansaa, jos niin haluamme
Resilienssiä, luottamusta ja solidaarisuutta rakennetaan yhdessä. Ne vaativat yhteistyötä, ennakkoluuloista luopumista ja valmiutta kohdata toisiamme. Kriisissä on mahdollisuus yhtenäisyyden rakentamiseen. Se luo tilaa määritellä uudestaan, keitä me olemme ja minkä puolesta seisomme. On tärkeää, että poikkeuksellistenkin olojen vallitessa muistamme perustavat arvomme ja toimimme niiden mukaisesti. Itselleni tällaisia arvoja ovat solidaarisuus, empatia ja elämänilo. Toivotankin teille kaikille solidaarista, ilon ja ymmärryksen täyteistä vappua! Kippis!
Emilia Lakka
Keski-Suomen Vihreiden puheenjohtaja
vappupuhe 30.4.2022