Hyvinvointialueuudistukselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää palveluiden tuottamistapojen ja palveluverkon uudistamista. Palvelutarpeiden kasvu, niukkenevat eurot ja vaikeudet saada palkattua riittävästi henkilöstöä sekä kannustavat että velvoittavat vaihtoehtojen etsimiseen.
Palveluverkon suunnittelussa tulee unohtaa kuntarajat ja arvioida kokonaisuutta, johon kuuluvat lähipalveluiden lisäksi liikkuvat palvelut, kotiin tuotavat palvelut ja digitaalisesti toteutetut etäpalvelut. Suunnitelman tulee perustua realistisesti ennustettuun väestörakenteeseen ja ennakoida eri ikäryhmien tulevat palvelutarpeet.
Vaikutusten ennakkoarviointi pitää tehdä huolellisesti ottaen huomioon kaikki palveluiden muutoksista aiheutuvat vaikutukset. Yhdessä asiassa saatu säästö saattaa merkitä moninkertaista kustannusta toisaalla, jos kaikkia toiminnallisia, sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia ei huomioida. Esimerkiksi toimivalla joukkoliikenteellä voidaan parantaa palveluiden saavutettavuutta ja sen puuttuminen edellyttää vaihtoehtoisia ratkaisuja. Sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta on tarpeen arvioida esimerkiksi sitä, millä tavoin takaamme vanhuksille laadukkaan hoidon ja hoivan lisäksi mahdollisuuden tuttuihin ja tärkeisiin sosiaalisiin kontakteihin mahdollisissa muutostilanteissa.
Sote-palveluissa on vahvistettava henkilöstön veto- ja pitovoimaa hyvällä henkilöstöpolitiikalla. Johtamisen ja hallintorakenteiden tulee lisätä työhyvinvointia ja tarjota tukea perustyölle. Konkreettisena keinona esimerkiksi varahenkilöillä voidaan vähentää ostopalveluita ja säästyvällä rahalla kehittää omaa toimintaa.
Muutoksessa onnistuminen edellyttää perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalveluiden yhteistyön vahvistamista yli sektorirajojen. Ongelmien pitkittymistä ja palvelutarpeiden kasautumista ehkäisevän työn on oltava keskiössä. Hyvinvointia ja terveyttä vahvistavaa työtä voimme tehdä yhdessä myös kunta- ja järjestötoimijoiden kanssa huomattavasti nykyistä tehokkaammin ja vaikuttavammin.
Talouden sopeuttamisen vaade on niin suuri, että kaikki keinot tarvitaan. Huonokuntoisista ja vajaalla käytöllä olevista kiinteistöistä tulee voida luopua ja/tai löytää mahdollisuuksia tilojen yhteiskäyttöön eri sektoreiden toimijoiden kesken.
Uusia toimintamalleja tulee lähteä rohkeasti kokeilemaan kokeiluista uutta oppien ja malleja paremmiksi hioen.
Muutokset tärkeissä sosiaali- ja terveyspalveluissa herättävät ymmärrettävästi huolta ja vastustusta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että muutoksissa piilee myös uusia mahdollisuuksia. Omiin poteroihimme kaivautumisen sijaan tarvitsemme avointa keskustelua ja eri vaihtoehtojen ennakkoluulotonta arviointia, jotta voimme varmistaa keskisuomalaisille toimivat ja tarpeita vastaavat palvelut jatkossa.
Meri Lumela, Vihreän aluevaltuustoryhmän pj
Elma Hyöky, Vihreän aluevaltuustoryhmän vpj