Jämsäläinen Vihreä valtuutettu Tommi Tapiainen
Tulin valituksi viime vuoden kunnallisvaaleissa ensikertalaisena Jämsän kaupunginvaltuustoon. Moni surkutteli kohtaloani, joutua nyt kovin vaikeassa taloustilanteessa päätöksentekijäksi. Tottahan se on, että mieluummin sitä jakaisi rahaa kuin ottaisi pois.
Valtuustokauden alkuun ladattiin paljon toiveita ja odotuksia yhteisestä sävelestä. Niin kuulemma aina. Ensimmäinen särö tuli istumajärjestyksen muutoksesta. Puoluerajojen yli muodostetut valtuustoryhmät haluttiin pitää yhdessä, jonka seurauksena yhdistelmät salin oikea, vasen ja poliittinen vasemmisto ja oikeisto eivät enää päteneetkään. Kriisihän siitä meinasi tulla. Yksinäinen vihreä on seilannut salia laidasta laitaan. Vaihteluhan tunnetusti virkistää.
Kevään vähemmän tärkeitä asioita oli talouden tasapainottaminen. Äänestin kaupungin henkilöstön lomauttamista vastaan. Mielestäni olisi ollut tärkeämpää valmistella rakenteellisia säästöjä. Jytyn pääluottamusmiehenä olen nähnyt miten lomautusrumba halvaannuttaa juurikin pidemmän tähtäyksen toiminnan. Rakenteiden perkaamiseen kuuluu myös henkilöstömäärän sopeuttaminen. Sopeuttaminen on kovin proosallinen termi. Sehän tarkoittaa mm. palvelujen karsimisista ja siitä johtuvaa henkilöstön irtisanomista.
Jämsässä henkilöstön irtisanomissuoja päättyy tämän vuoden lopussa. Kolmen kuntaliitoksen jälkeen kutsun Jämsää satelliittikaupungiksi. Kun seuraa valtakunnallista kehitystä, lomautuskuntia ovat usein isoja kuntaliitoksia tehteet kunnat. Palveluverkosto on laaja. Samaan aikaan esim. eläköitymiset pyritään hyödyntämään. Henkilöstömäärä alenee vähitellen, mutta palvelujen odotetaan pysyvän samalla tasolla. Yhtälö on käsittääkseni mahdoton. Yhtä lailla kuntaliitosten myötä laajentuneet seurakunnatkin ovat talousvaikeuksissa.
Keväällä perustettu taloustoimikunta toi omia ehdotuksiaan vuoden 2013 säästöiksi. Yksi niistä oli 50 000 euron vähennys yksityistieavustuksista. Kuvittelin, että yhteistä niukkuutta jaettaessa se olisi läpihuutojuttu. Se olikin kohtalonkysymys. Tuen alentaminen veisi viimeisetkin elinmahdollisuudet maaseudulla. Meitä ”kaupungissa” asuvia syytettiin siitä, ettemme ymmärrä haja-asutusalueiden oloja. Meillä kun on katuvalotkin.
Itse esitin, että myös luottamushenkilöiden olisi osallistuttava säästöohjelmaan. Ehdotukseni kokouspalkkioiden alentamisesta antoi minulle populistin leiman. Olen siis jättänyt jäljen. Sain hyväksytyksi korotuksen poistamisen yli kolmen tunnin kokouksista heinäkuun alusta alkaen. Toivottavasti syksyllä puhetta riittää, se kun on kaikki säästöä.
Eniten valtuusto on keskustellut Himoksen tulevaisuudesta. Kylpyläsuunnitelmien nytkähtäminen oli hieno asia, mutta säröittä ei siitäkään päästy. Olemme käyneet monipolvisen keskustelun aiesopimuksen sisällöstä ja siihen näkymättömällä musteella kirjatuista koplauksista. Keskustelimme suurin piirtein siitä, voiko kaupunginjohtaja neuvotella edes neuvottelujen jatkamisesta. On jokseenkin hämmentävää, että niin moni haluaisi lyödä oven kiinni ennen kuin sitä on edes ehditty avata.
Vihreän valtuutetun kauden avaus on ollut opettavainen. Jos en ole saanut mitään muuta, niin ainakin uusia fb-kavereita kollegoista. Jatkuu seuraavassa jaksossa..
Tommi Tapiainen
Kirjoittaja on jämsäläinen Vihreä valtuutettu.