Hyvät puheenjohtajat, hyvä puolueväki.

Viimeiset vuodet ovat olleet erilaisten kriisien täyteiset ja julkisesta keskustelusta tuntuu unohtuneen ihan ymmärrettävästikin arkisemmat puheenaiheet, kuten työhyvinvointi ja työssä jaksaminen.

Työ on kuitenkin keskeinen osa yksilön elämää, silloinkin kun työtä ei ole, sillä työmarkkinat määrittävät pitkälti niitä olosuhteita, joissa yksilö omaa elämäänsä rakentaa. Siksi yhdenvertainen Suomi ei ole mahdollinen, jos työelämän rakenteet eivät ole sosiaalisesti kestäviä ja inklusiivisia. Työterveyslaitos on määritellyt sosiaalisen kestävyyden yhteiskunnan kyvyksi luoda olosuhteet turvalliseen, oikeudenmukaiseen ja laadukkaaseen elämään. Sosiaalisesti kestävässä työssä korostuvatkin hyvinvointi, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus sekä eriarvoisuuden purkaminen.

Samaan aikaan elämme todellisuudessa, jossa Työterveyslaitoksen arvion mukaan peräti joka kymmenes työssäkäyvä on uupunut.  Erityisen suuressa riskissä uupumiselle ovat kyvykkyysnormien ulkopuolelle jäävät, kuten neurovähemmistöihin kuuluvat ja vammaiset henkilöt. Sen lisäksi että kyvykkyysnormista poikkeavat työntekijät kohtaavat työpaikoilla muita työntekijöitä enemmän syrjintää ja häiritsevää käytöstä, kokevat he usein painetta peitellä omaa vammaansa tai erilaisuuttaan sekä ulkopuolisuutta työyhteisöstä. Kun tähän lisätään se, että yhä useammalla meistä on vaikeuksia edes päästä työmarkkinoille, on yhtälö kestämätön.

On aika siirtää katse yksilöstä suomalaisen työelämän rakenteisiin, jotka eivät tue kenenkään hyvinvointia. Me emme ole rikki, mutta työelämä on.

Salla Tiensuu