Hannele Vestola
Ilona Helle
Yhtiö muutti alkuperäistä hakemustaan poistamalla siitä Leivonmäen kansallispuiston eteläosan sisältävän osan. Oy Fennoscandian Resources Ab:lla ja sen emoyhtiöllä Beowulf Miningilla on vastaavanlainen, paljon vastustusta herättänyt hanke myös Heinävedellä.
Kaivoslakimme antaa poikkeuksellisen laajat valtuudet toimia ympäristöstä ja jopa luonnonsuojelualueista piittaamatta.
Kansainvälisiä yhtiöitä on viime vuosina entistä aktiivisemmin hakeutunut juuri Suomeen, sillä yhtenä harvoista maista maailmassa Suomi antaa mineraaliesiintymän omistusoikeuden periaatteella ”löytäjä saa pitää”. Näin vain murto-osa kaivosten tuotoista jää Suomeen.
Sipilän hallitus hyväksyi myös viime metreillä esityksen, jossa kaivosluvan voi laittaa vireille ilman, että lupahakemusta jätettäessä on tehty ympäristövaikutusten arviointia. Tämä heikentää esimerkiksi kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia.
Koska kaivoslakimme ei edellytä yhtiöiltä ongelmien tai konkurssin varalta rahastointia, haitoista kärsivän ympäristön kunnostaminen jää usein veronmaksajien maksettavaksi.
Näin on käynyt esimerkiksi Talvivaarassa. Sen aiheuttamien ympäristövahinkojen korjaamiseen on käytetty jo satoja miljoonia euroja.
Pilaantuneet vesistöt tuskin palaavat koskaan ennalleen. Kaivoksesta kärsivä yritystoiminta, kuten maatalous ja matkailu, jäävät vaille korvauksia, samoin kuin alueen asukkaat.
Vastaavanlaisia surullisia esimerkkejä löytyy muualtakin: kanadalaisen Belvedere Miningin jäljiltä konkurssiin ajautuneen Hituran kaivokseen on käytetty valtion rahaa jo 21 miljoonaa euroa. Kaivosyhtiö Anglo American taas saa kaivaa jo nyt tutkimusmielessä Sodankylän Viiankiaavan Natura-alueella, vaikka asiasta on valitettu.
Vihreiden keskeinen tavoite on saada kaivoslaki uusittua niin, että kaivoslaissa tulee yksiselitteisesti estää malmien etsintä luonnonsuojelualueilla ja kaivosten ympäristövahinkovakuutuksen pitää olla kattava.
Lisäksi kuntalaisten kuulemista pitää parantaa, lupahakemusta ei pitäisi voida laittaa vireille ilman ympäristövaikutusten arviota ja paikallisyhteisön on saatava korvaus syntyneistä haitoista.
Kaivoslaissa pitää luopua ”löytäjä saa pitää” -periaatteesta. Mineraalivarojen tulee olla yhteistä omaisuuttamme, jonka hyödyntämisestä yhteiskunta saa hyvän korvauksen esimerkiksi kaivosveron muodossa.
Kaivosluvan tulisi perustua laajaan kokonaisharkintaan, jolloin luvan saisivat vain kaivokset, joista on enemmän hyötyä kuin haittaa koko yhteiskunnalle, mukaan lukien muut elinkeinot ja ympäristö.
Uusiutumattomia luonnonvaroja pitää hyödyntää harkiten ja parantaa niiden kierrätystä. Myös tuleville sukupolville pitää turvata mahdollisuus luonnonvarojemme kohtuulliseen hyödyntämiseen.
Ilona Helle
kaupunginvaltuutettu
maakuntavaltuutettu
kansanedustajaehdokas (vihr.)
Jyväskylä
Hannele Vestola
kunnanvaltuutettu
maakuntavaltuutettu
kansanedustajaehdokas (vihr.)
Laukaa
Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisen mielipidesivulla 06.04.2019.