Kohti kestävämpää talouspolitiikkaa

Talouspolitiikan arviointineuvosto kritisoi raportissaan hallituksen viime vuosina toteuttamaa suhdanteita kärjistänyttä talouspolitiikkaa. Valtion harjoittaman talouspolitiikan tulisi olla suhdanteita tasoittavaa, eli laskusuhdanteessa tulisi käyttää varoja taloudellisen toimeliaisuuden ylläpitämiseksi, ja noususuhdanteessa tulisi vähentää julkisia menoja inflaation hillitsemiseksi.

Säästöjen löytäminen nousukaudella on tärkeää, jotta julkista velkaa saadaan vähennettyä. Nyt julkisen velan kasvu on vasta hädin tuskin pysähtymässä.

Valtiovarainministeriö ennustaa, että Suomen talouskasvu hiipuu tulevina vuosina, mikä tekee julkisen velan vähentämisestä hankalampaa. Uusi globaali lamakin saattaa vaania nurkan takana, eikä Suomen talous ole siihen riittävästi varautunut.

Säästöjen löytäminen olisi tärkeää myös rakenteellisen kestävyysvajeen korjaamiseksi. Kestävyysvaje on väestön ikääntymisestä johtuva pitkän aikavälin julkisten tulojen ja menojen epätasapaino. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että se olisi lähes 4 prosenttia Suomen BKT:sta, noin 10 miljardia euroa vuodessa.

Edellisellä hallituksella on myös peiliin katsomisen paikka niissä säästöissä, joita se toteutti.

Koulutusleikkausten säästövaikutus on erittäin kyseenalainen. Ne rapauttavat väestön osaamis- ja hyvinvointipohjaa, mikä heikentää ansiotasoa ja lisää korjaavan sosiaalipolitiikan kustannuksia. Ansiotason heikentyminen uhkaa tulevaa verokertymää.

Valtioneuvoston teettämän selvityksen mukaan hallituksen toteuttamat leikkaukset ovat myös kohdistuneet kipeämmin naisiin kuin miehiin.

Samaan aikaan hallituksen asettaman parlamentaarisen yritystukityöryhmän tavoittelemat miljardileikkaukset yritystukiin jäivät toteuttamatta.

Yritystukien avulla säilytetään elinkeinoelämän kannattamattomia rakenteita eikä kannusteta luomaan uudenlaista osaamista tai liiketoimintaa.

Lisäksi nousukauden työvoimapulan vuoksi on jäänyt syntymättä tuhansia työsuhteita, kun osaavaa työvoimaa on pidetty kiinni yritystukien voimin osin kannattamattomissa työsuhteissa.

Talous ei ole ollut näkyvä vaaliteema, mutta etenkin pitkän aikavälin kestävyysvajeen vuoksi seuraava hallitus joutuu tekemään vaikeita päätöksiä kestävän talouden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Toimenpiteiden kohdentamisessa tulee käyttää harkintaa paitsi taloudellisen, niin myös ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden mittareilla. Ensimmäisenä leikkauslistalle tuleekin laittaa ympäristölle ja ilmastolle haitalliset tuet.

Ville Seppälä
ekonomisti, tohtorikoulutettava
kansanedustajaehdokas (vihr.)

Meri Lumela
KM, rehtori
kansanedustajaehdokas (vihr.)
Jyväskylä

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisen mielipidesivulla 13.4.2019.