Olemme saaneet usein kuulla, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksella tavoitellaan ”leveämpiä hartioita” kantamaan vastuuta palvelutarpeista. Leveät hartiat voivat tunnetusti myös saada paljon sotkua aikaan, jollei ajatus ole mukana siinä mitä tehdään. Hartioiden välissä onkin hyvä olla myös toimiva ja viisas pää, jos mielitään saada aikaan jotakin toimivaa ja tuloksekasta.
Sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa opetetaan ensimmäiseksi, että ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Sillä pyritään muistuttamaan alalle töihin tulevia siitä, että ihmisessä kaikki tuppaa vaikuttamaan kaikkeen: mielellä on yhteys ruumiin oireiluun ja toipumiseen, ja päinvastoin. Sosiaaliset suhteet taas vaikuttavat vahvasti hyvinvointiimme joko myönteisesti tai kielteisesti. Ihmisen yksinäisyys ja siitä seuraavat valinnat voivat pahimmillaan romuttaa kaikki palvelusysteemin hyvät pyrkimykset.
Olen palvelujärjestelmiä selvitellessäni ja erilaisia palvelukokemuksia kuunnellessani toistuvasti törmännyt siihen tosiasiaan, että meillä on vahvasti erikoistuneita palveluita ja hyvin pirstaleinen systeemi. Pirstaloituminen tapahtuu esimerkiksi hallintohierarkian, ammattilaisten koulutustaustojen, ihmisen kotiosoitteen, iän, statuksen, diagnoosin, elinjärjestelmien, nivelten ja ties minkä muun mukaan. Tuskin kukaan enää kykenee hallitsemaan ihmisen kokonaistilannetta ja hahmottaa käytettävissä olevia toimijoita. Olemme hyvässä tarkoituksessa ja korkeassa asiantuntijuudessamme tehneet melko monista, ihmisen tavallisen elämän asioista toisistaan irrallisia.
Harva enää tietää, mihin missäkin avun tarpeessa tulee hakeutua ja mitä palveluilta voi odottaa. Tai onko apua ongelmiin ylipäätään tarjolla. Tämä vaivaa myös palveluverkostoa, kun pitäisi tehdä yhteistyötä ja hakea tarvittavaa osaajaa asiakkaan tilanteeseen. Resurssipulaksi kutsuttu osaajien vaje kiusaa lähes kaikkia palveluja ja moniammatillisen yhteistyön vaatima kalenterien yhteensovittaminen voi heittää asiakkaan yhteisen tapaamisen jopa kuukausien päähän. Työuupumus painaa monia ihmisten parissa työskenteleviä vakavalla tavalla. Kun olemme itse luoneet kaikki organisaatiomme ja niiden toimintamallit, itse voimme niitä myös korjata.
Tarvitaan rohkeaa vuorovaikutusta, kaikkien ammattilaisten osaamisen arvostusta ja asiakaskeskeistä johtamista, jossa otetaan yhdessä vastuuta laadukkaan toiminnan vaatimista puitteista.
Edessä olevan uudistuksen tavoitteena on paitsi kustannustehokkuus, myös järjestelmän ja toimintamallien selkeyttäminen. Soisin näkeväni, että päätöksentekijät ohjaavat palvelujen kehittymistä ehyeksi ja ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi ja osaajien tietoja ja taitoja käytetään tarkoituksenmukaisella tavalla – myös verkoston yhteisenä pääomana. Haluttuja vaikutuksia ei saada aikaan, elleivät järjestelmän osat toimi hyvin yhteen. Tavoitellaan siis kaikin voimin uudistusta, joka luo kaikille meille keskisuomalaisille, niin palveluja tarvitseville kuin niitä tuottaville ammattilaisille, hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta – olipa maailma ympärillämme miten monimutkainen ja epävarma hyvänsä.
Anna-Kaarina Autere
varavaltuutettu, K-S sairaanhoitopiirin hallituksen 1. varapuheenjohtaja (vihr.)
Jyväskylä
Kirjoitus on julkaistu Suur-Jyväskylän lehdessä 1.12.2021