Puheenvuoro 1

Kannatan alueellisen osastotoiminnan palveluverkon suunnitelmaa ja haluankin perustella asiaa lääketieteelliseltä kannalta.

Osastopotilaiden keski-ikä on varsin korkea. Tästä johtuen hoitojaksoihin sisältyy paljon monisairastavuutta ja komplikaatiota, jotka vaativat välitöntä hoitoa. Muutosesityksessä mainitaan vain harvan osastopotilaan tarvitsevan verikokeita tai kuvantamista. Tämä väite perustuu tietämättömyyteen. Tämä harhakuvitelma liittyy potilasvalintaan pienien osastojen osalta. Se, että hoidonlaatu ja mahdollisuudet eivät ole vakiot osastoilla, johtaa joka viikonloppu päivystyksen ruuhkautumiseen, koska epästabiileja potilaita ei voida siirtää pienille osastoille jatkohoitoon.

Sote-kriisin myötä hoitajapula on väistynyt. Kyllössä on kaksi osastoa kalustamista ja avaamista vaille valmiina. Erityisesti kriittisen lääkärityövoiman kannalta keskittäminen on kannattavaa. Lääkärit ovat nykyiselläänkin tottuneet siirtymään joustavasti Jyväskylässä osastojen ja talojen välillä. Tästä seuraa merkittävät säästön, kun paikkalukua ei tarvitse lyhyiden poistumien kohdalla vähentää. Lääkärityövoima on luonteeltaan sellaista, ettei lyhyisiin poistumiin koskaan ole palkattavissa sijaista. 

Koulutuksen näkökulmasta Kyllöön panostaminen on hyödyllistä. Kyllössä ja Novassa ainoina osastoina on koulutusoikeudet geriatriaan erikoistumiseen sekä palliatiiviseen erityispätevyyteen. Nämä molemmat ovat työvoiman saannin kannalta valtteja.  

Karstulan osaston säilyttämiseen suhtaudun lääketieteellisesti arvioiden kriittisesti. Tulee ymmärtää tekonivelpotilaiden kuntoutuksen luonne. Mikäli kuntoutus tapahtuu sairaalassa, kyseessä on monisairas ja raihnainen henkilö. Terveet ja hyväkuntoiset kotiutuvat suoraan heräämöstä! Monisairaiden kohdalla komplikaatioriskit ovat moninkertaiset: tulee infektiota, sydämen ja munuaisten vajaatoimintaa ja haavaongelmia. Nämä vaativat päivystykselliset tutkimusmahdollisuudet kuvantamisen ja verikokeiden muodossa. Jatkossa Karstula on mobiilikuvantamisen varassa eikä verikokeita saa nykyiselläänkään viikonloppuisin. Erityisesti haavaan liittyvät ongelmat vaativat myös kirurgin arvion, joten potilas kuskataan Novaan. Sokkona ilman tutkimuksia hoitaminen ei ole nykyaikaa!

Toinen merkittävä potilas ryhmä on moniammatillista kuntoutusta tarvitsevat potilaat. Ainoastaan Kyllön osastoilla on mahdollista moniammatillinen kuntoutus, johon osallistuu fysio-, puhe-, toimintaterapeutti sekä sosiaalityöntekijä. Pääosa iäkkäämmistä aivotapahtuma potilaista tulee jatkohoitoon suoraan päivystysalueelta. Nykyvaatimukset täyttävään hoitoon kuuluu moniammatillinen arvio aluksi. Kyllössä löytyy toimintaterapia tila keittiöllä, kuntosali ja fysioterapiatila. Haluan koko Keski-Suomen kuntoutuspotilaille tasa-arvoisen mahdollisuuden arvioon. 

Kaikki ammattilaiset tietävät pitkittyneisiin sairaalahoitoiin liittyvät riski ikääntyneillä. Näinpä hoito tulee olla tehokasta, laadukasta ja mahdollisimman lyhytaikaista. Tämä vaatii päivystyksellisesti tutkimukset ja hoidon välittömän aloittamisen. Tällä tavalla säilytetään jäljellä oleva toimintakyky.

Puheenvuoro 2

Haluan tuoda esiin ikääntyneiden palveluihin liittyvän huolen. Nykyinen taloudellinen tilanne vaatii palveluverkon muutoksia niin, että yksiköt ovat oikeissa paikoissa ja kooltaan henkilöstöä ajatellen kustannustehokkaita. Keski-Suomalaiset ovat kovin epätasa-arvoisessa asemassa palveluasumiseen pääsyn suhteen.  Resurssien niukkuus ostopalveluista huolimatta johtavat Jyväskylässä pitkiin 3 kk jonotusaikoihin.

Vaikka haja-asutusalueilla ikääntyneiden osuus koko väestöstä on suurempi, lukumääräisesti ikääntyneiden määrä kasvaa eniten Jyväskylässä. Tämä tarkoittaa sitä, että palveluiden tarve on Jyväskylässä kasvava. Näin ollen kannatan palveluverkon esitystä.

Palveluverkon sijaan huoleni kohdistuu vanhustenhoidon etiikkaan.

Etelä-Suomen AVI otti kantaa marraskuussa Uudenmaan ympärivuorokautisen palveluasumisen saatavuuteen. Avin mukaan säästöjen vuoksi kikkailu on johtanut siihen, että ympärivuorokautisessa hoivassa on kyse vain saattohoidosta. Voin vahvistaa saman tapahtuvan Keski-Suomessa. Syksyn aikana useita hoitamiani potilaita on kuollut alle viikon tai jopa muutaman päivän päästä siitä, kun he viimein pääsivät pitkän odottamisen jälkeen palveluasumiseen. Todella moni on menehtynyt alle 2 kk asumisen. Kustannussäästö on toki valtava, inhimillisesti ajatelle elämän viimeisinä hetkinä muutto täysin vieraaseen ympäristöön sen sijaan on katastrofi.

Sen lisäksi, että ympärivuorokautiseen hoitoon pääsee enää kuolemaan, on kotona asuvien tilanne ajautunut osin kestämättömäksi. Olen viime viikkoina kohdannut useita eettisesti täysin kestämättömiä tilanteita kotihoidon lääkärin työtä tehdessäni.

Olen syvästi huolissani ikääntyvien hoitoketjusta erityisesti siinä vaiheessa, kun kotona ei enää pärjätä maksimaalisen kotihoidon tuella. Tilanteissa on lääkärinä jäänyt erittäin syvä huoli meidän palvelupäätösten eettisestä pohjasta ja valitettavasti pelkään näiden tilanteiden lisääntyvän, kun palvelurakennetta pyritään keventämään.

Meidän vallankäyttäjinä tulee rakenteiden uudistamisen ja tehostustoimien lisäksi olla valppaina ja vahtia päätösten eettistä kestävyyttä. Meidän tulee kuunnella herkällä korvalla niitä viestejä, joita kentältä tulee. Me viime kädessä kannamme vastuun hyvinvointialueen päätöksistä.

Puheenvuoro 3

Terveysasemaverkkoon kohdistuvat muutokset aiheuttavat pelkoa ja epävarmuutta. Itse näen, että ikävien säästöjen rinnalla kulkee myös mahdollisuuksien tarina.

Sote-uudistuksen piti vahvistaa peruspalveluja eikä näin ole toistaiseksi käynyt. Toivon, että säästötoimet jättävät taakse pitkä ajanjakson perusterveydenhuollon historiaa, jossa erityisesti lääkäripulaa ovat paikanneet kovapalkkaiset keikkalääkärit. Tämä on rapauttanut perusterveydenhuoltoa monella tavalla: vakituinen henkilökunta on kokenut tilanteen kovin epäoikeudenmukaiseksi, asemien kehitystyötä ei ole voitu tehdä, työ on muuttunut lyhytjänteiseksi kiireellisten asioiden hoitamiseksi, ja samalla ennaltaehkäisevä kansanterveystyö on jäänyt täysin taka-alalle.

Nyt sote-kriisin myötä on virinnyt kiinnostus virkatyöhön terveysasemille. Näen, että voimme nyt tehdä niitä päätöksiä, joita on odotettu liian kauan. Nimetään jokaiselle asukkaalle omalääkäri. Tavoitellaan sopivaa hartijakuormaa lääkäriä kohden, jolloin vuosikymmenten jälkeen meillä olisi ensimmäistä kertaa aito rekrytointi valtti kokeneempien lääkärien suuntaan. Lähdetään systemaattisesti ja kunnianhimoisesti tavoittelemaan terveysasemille hoidonjatkuvuutta ja vankkaa osaamista asettamalla tavoitteeksi lääkärien osalta noin 70 % erikoislääkärien osuus. Nämä ovat tutkimusten mukaan niitä tekijöitä, joilla on vaikutusta kuolleisuuteen, potilas ja työtyytyväisyyteen sekä kustannuksiin.

Ammatinharjoittajamallia on lähdetty monella hyvinvointialueella kokeilemaan perusterveydenhuollossa. Keski-Suomessakin on kaksi ammatinharjoittajalääkäriä. Olen itsekin ollut tästä innostunut ja pohtint, olisiko siitä ratkaisuksi perusterveydenhuollon lääkäripalvelun järjestämiseksi. Valitettavasti ennakkomateriaalista käy ilmi, että ammatinharjoittajana tuotettuna perusterveydenhuollon lääkäripalvelu on kustannuksiltaan puolitoista kertainen. Tämä himmentää mallin kiinnostavuuden tuotantotapana. Mikäli ammatinharjoittajamallilla lääkäripalvelu kyetään tuottamaan samalla hinnalla tai edullisemmin kuin virkatyönä, se on kannatettavaa.

Sari Kokko, vihreän aluevaltuustoryhmän jäsen