Olen miettinyt jo pidempään, että sohaisenko aihetta lainkaan, vai en, mutta tässä se nyt tulee: urheileva yleisurheilu-, mailapeli- ym. sisäliikuntaa harrastava väki ansaitsee terveet treenitilat.
Ihan samoin me katsojat sekä psyykkiset ja fyysiset valmentajat ansaitsemme saada hengittää puhdasta sisäilmaa.
Olen kasvattanut neljä kilpaurheilijaa, jotka kaikki ovat tehneet oheisiaan myös Jyväskylän Monnarilla ja Hippoksella, luistelleet niin ”Synellä”, kuin harkkahalleissakin. Kotona asuu edelleenkin kaksi, JKU:ta edustavaa, SM-tasolla kilpaurheilevaa nuorta miestä.
Pyrin olemaan vahvasti läsnä jälkikasvuni kilpaurheilussa mukana, tuhannet treenit ja kisat on tullut autenttisesti seurattua ja olen saanut istua myös valmentaja-aitiossakin ”isoissa kisoissa”.
Koulutukseltani olen psykologi, mutta omaan myös kansainvälisen maisterin tutkinnon urheilu- ja terveyspsykologiasta Jyväskylän liikuntatieteellisestä. Olen saanut opiskella em. oppiaineita Jyväskylän yliopiston psykologian ja liikuntatieteiden tiedekunnissa sekä ulkomailla eri yliopistoissa: Englannissa, Belgiassa ja Portugalissa.
Mutta nyt asiaan.
Maksimaalista suoritustaan tekevien urheilijoiden tulisi saada hengittää raikasta sisäilmaa optimaaliseen tulokseen päästäkseen. Samoin toki meidän kaikkien tulisi saada hengittää turvallisesti puhdasta sisäilmaa.
Olen itse sairastunut muutama vuosi sitten sisäilmahaasteisiin ja erityisesti hengityselimeni kärsivät epäterveissä julkisissa tiloissa herkästikin. Astmaa en soisi keillekään muille pakotetuissa epäterveissä tiloissa hengittämään joutuville. On viheliäistä, kun hengitysilma ei virtaa vapaasti. Kaiholla muistelenkin sitä tunnetta vuosien takaa, kun hengittäminen ei tuntunut työltä, vaan se ikään kuin vain tapahtui itsestään.
Hippos-hankkeen olisi suonut toteutuvan jo ajallaan, liian monta vuotta niin urheilevat lapset kuin nuoret ja aikuisetkin ovat joutuneet alttiiksi selkeästi epäterveille tiloille. Urheilevan, sisäliikuntatiloja käyttävän, väen puolesta toivon hartaasti, ettei kukaan toinen joudu sairastumaan sisäilman vuoksi, kuin mitä itse olen joutunut kokemaan. Niin palavasti, kuin haluaisinkin seurata urheilua autenttisesti ja erityisesti oman jälkikasvuni suoriutumisia, niin on välillä lähdettävä ”haukkaamaan raitista ilmaa” – tietäjät tietävät, mitä tarkoitan esim. Hippoksen/Monnarin tiloissa.
Toivon, että jatkossa meitä velvoittaisi erityisesti terveellisten ratkaisujen luominen kaikenlaisessa päätöksenteossa. Hyvät teot maksavat, mutta ne myös palkitsevat aidosti.
Kirjoittaja on psykologi sekä kunta- ja aluevaaliehdokas (vihr.) Petäjävedeltä.