Viimeiset pari vuotta on käyty kiivasta keskustelua terveydenhuollon tilasta, rahoituksesta ja mahdollisesta kriisistä. Vaalien alla keskustelu kiihtyy ja yli puoluerajojen halutaan panostaa perusterveydenhuoltoon. Tämä toki lämmittää yleislääkärin sydäntä!

Perusterveydenhuollon lääkärit ovat avainasemassa hoidon jatkuvuutta käsiteltäessä. Hoidon jatkuvuuden tiedetään parantavan hoitotuloksia ja vähentävän kuolleisuutta. Hyödyt ovat täysin kiistattomat ja vallitsee yksimielisyys siitä, että jatkuvuutta tulee parantaa.

Näin yleislääketieteen erikoislääkärinä ja lääkärikouluttajana olen kuitenkin huolissani, kun kaikki huutavat omalääkäriä ratkaisuksi. Tuntuu, että omalääkäri tulee saada vaikkei meidän terveyskeskuksissa tapahtuva koulutusjärjestelmä ilman merkittäviä muutoksia siihen taipumaan.

Terveyskeskuksen ensisijainen tehtävä on toki tarjota laadukasta terveydenhoitoa. Rooli on kuitenkin kaksijakoinen.

Kuka päättää, keitä hoitaa pitkäaikainen omalääkäri ja keitä käypäläiset?

Terveyskeskukset kouluttavat nuoria lääkäreitä erikoisalasta riippumatta eli jokaisella Suomessa perusterveydenhuollon lisäkoulutusta tai erikoistumista suorittavan lääkärin tulee työskennellä 9 kk terveyskeskuksessa. Tämä liikkuva työvoimapooli on valtava!

Yliopistojen koulutussopimukset määrittävät näiden työjaksojen sisällön. Työnkuvan tulee olla laaja-alaista yleislääkärin työtä sisältäen päivystyksen ja vastaanottotyön lisäksi sektorityötä esimerkiksi neuvolassa, palvelutalolla tai koulussa. On huomioitava, että avi maksaa koulutettavista hyvinvointialueelle kuukausittaisen korvauksen vastineeksi koulutustyöstä.

Mikäli halutaan jokaiselle omalääkäri, tulee aidosti pohtia, mitä liikkuvalle työvoimalle tehdään. Mikäli heidät nimetään omalääkäreiksi, ei hoidon jatkuvuus parane osalla väestöstä lainkaan vaan eriarvoisuus ja epätasa-arvo saadaan kasvuun. Kuka päättää, ketkä ovat ne joita hoitaa pitkäaikainen omalääkäri ja ketä hoitaa käypäläiset?

Toistaiseksi en ole saanut yhtään vastausta näihin pohdintoihin niiltä, jotka haluavat omalääkärin kaikille. Itse näen omalääkärin hyödyttävän eniten monisairaita ja runsaasti terveyspalveluita käyttäviä.

Suomessa 10 prosenttia väestöstä synnyttää 80 prosenttia terveydenhuollon kustannuksista. Näin ollen on merkittävä väestön osa, joka käyttää varsin vähän palveluita. Heille lääkärin nimeäminen ei näkemykseni mukaan ole välttämätöntä.

Näkisin omatiimin ratkaisuksi. Siinä 1–2 erikoislääkäriä yhdessä 1–2 erikoistuvan kanssa kantaa hoitovastuun erikoislääkärin vastaten haasteellisimmista potilaista ja nuorten konsultaatiosta heidän hoitamistaan tiimin potilaista.

Keski-Suomessa on lähdetty hieman tämän tyyppistä ratkaisua kohden. Ongelmana on tosin monella asemalla riittämätön erikoislääkäreiden määrä. Tähän tulee jatkossa panostaa merkittävästi, jotta yhä isompi osa terveyskeskuslääkäreistä olisi kokeneita erikoislääkäreitä. Tässä tarvitaan merkittäviä satsauksia työpaineen keveniseen ja työnkuvallisiin muutoksiin, ei niinkään palkkaukseen.

Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri, kunta- ja aluevaaliehdokas (vihr.) Jyväskylästä.
Kirjoitus on alunperin julkaistu Keskisuomalaisessa 4.3.2025.