Vaalien alla on herännyt keskustelu ikäihmisten hoitopaikoista pitkien etäisyyksien päässä kotipaikkakunnilta. Keski-Suomessa etäisyydet reuna-alueilta Jyväskylään ovat varsin pitkät ja reunamilla on useita ikääntyviä kuntia.

Nämä tekijät haastavat palveluverkkoa toden teolla. Kuinka saadaan järjestettyä laadukkaat ja saavutettavat palvelut kaikille asukkaille?

Yleislääkärinä ajattelen, että perustason palvelut sisältäen terveyskeskuslääkärin ja -hoitajan vastaanoton, neuvolan, laboratorion sekä kotihoito tulee toteutua kohtuullisella etäisyydellä asukkaista.

Näkisin, että hyvinvointialueen tulisi kehittää näiden osalta nykyistä enemmän liikkuvia palveluita. Palveluiden sisältö ja saatu hoito ovat erittäin paljon tärkeämpi asia kuin seinät, joiden sisällä palvelu toteutetaan!

Kun ihminen on sairaalahoidon tarpeessa, laadukas ja oikea-aikainen hoito on tärkeintä. Tämä vaatii runsaasti erityisosaamista, ympärivuorokautisia tukipalveluita sekä monipuoliset kuntoutuspalvelut. Näiden saatavuutta pitkien etäisyyksien päähän ei valitettavasti ole mahdollista taata.

Haasteeksi muodostuu työvoiman saatavuus, joka johtaisi ostopalveluiden käyttöön. Hyvinvointialueella tulisi jatkossa kaikissa ratkaisuissa laskea saavutettava kokonaisterveyshyöty.

Saadaanko ostopalvelulla merkittävämpi terveyshyöty vai olisiko hyöty suurempi sijoitettaessa kyseinen rahasumma toisaalle?

Suurin ongelma vanhusten kohdalla on sairaalahoitojen venyminen puuttuvien jatkohoitopaikkojen vuoksi.

Kun ikäihminen joutuu akuutin sairauden vuoksi Novaan tai maakunnan osastolle viikoksi päästen sen jälkeen kotipaikkakunnalle, on tämä läheisten kannalta vielä siedettävä rasite.

Toki ymmärrän kulkemisen vaikeudet ja inhimillisen harmin. Laadukas ympärivuorokautinen hoito tuo kuitenkin turvaa ja lohtua tilanteeseen. Mikäli vanhus ei enää akuutin sairauden jälkeen pystykään palaamaan entiseen kotiinsa, alkavat ongelmat.

Päädytään tilanteeseen, jossa vanhus monivaiheisen prosessin jälkeen asetetaan palveluasumisen jonoon. Lainsäädäntö asettaa paikan osoittamiseen 3 kk takarajan. Keski-Suomessa tätä jonoa pidetään juurikin 3 kk mittaisena.

Näin ollen vanhus ”asuu” kolme kuukautta sairaalan sillä osastolla, johon sattui akuutissa sairaudessa päätymään.

Sekä potilaan että omaisten kannalta tilanne muuttuu tässä vaiheessa kestämättömäksi. Vuodeosasto kuukausien ajan asumisen paikkana on vanhukselle fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn kannalta kohtalokas.

Sairaalaympäristö muutoksineen ja hälyisyytensä vuoksi lisää sekavuutta ja virikkeettömyys heikentään fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä. Toisaalta pitkät etäisyydet heikentävät omaisten mahdollisuutta osallistua hoitoon.

Moni vanhus siirtyy kolmen kuukauden odotuksen jälkeen lähemmäksi kotipaikkakuntaa palveluasumiseen huomattavasti heikommassa kunnossa kuin olisi siirtynyt ilman pitkää sairaalassa odottamista. Toimintakyky ei useinkaan palaa enää koskaan aiemmalle tasolle.

Sari Kokko

Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri sekä alue- ja kuntavaaliehdokas (vihr.) Jyväskylästä.

(Kirjoitus on julkaistu alunperin Keskisuomalaisessa 7.4.)