Terveyden- ja vanhustenhuollon osaoptimointi eli kustannusten siirto hyvinvointialueen sektorilta toiselle ja lyhytnäköinen päätöksenteko lisäävät merkittävästi kokonaiskustannuksia.

Olen työskennellyt perusterveydenhuollossa osastonlääkärinä reilut 10 vuotta. Osastopaikkojen käyttö on koko tämän ajan ollut varsin epätarkoituksenmukaista. Osastoilla on jatkuvasti useita kymmeniä palveluasumisen paikkaa odottavia vanhuksia. He eivät ole enää sairaalahoidon tarpeessa, mutta turvallista asumisen paikkaa ei ole tarjolla.

Heidät asetetaan arvioprosessin kautta palveluasumisen jonoon. Laki määrää odotusajan kolmeen kuukauteen, joten se on ostojen rajoittamisesta johtuen juurikin tämä. Hoidon kustannukset sairaalassa ovat hyvinvointialueelle suuremmat kuin palveluasumisessa.

Sen lisäksi, että ikäihmiselle pitkä sairaalahoito on fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn kannalta kohtalokasta, vievät nämä potilaat aidosti sairaalahoitoa tarvitsevien paikkoja. Tästä seuraa se, että potilaat joutuvat olemaan päivystyksessä pitkiä aikoja, jopa useita öitä. Tämä lisää päivystyksen kuormitusta, heikentää hoidon oikea-aikuisuutta ja voi olla lisäämässä jopa kuolleisuutta.

Perusterveydenhuollon sairaalaosastoja on tälläkin hetkellä hoitajapulan vuoksi suljettuna. Tämän lisäksi paikkoja on vähennetty merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Koska perusterveydenhuollon osastopaikat eivät riitä, on ratkaisuksi ongelmaan avattu erikoissairaanhoitoon niin kutsuttu siirtymäosasto. Tälle osastolle siirretään perusterveydenhuollon osastopaikkaa odottavat potilaat. Hoitopäiväkustannus on jälleen suurempi ja hoitopaikka epätarkoituksenmukainen.

Terveydenhuollon ongelmakohtia tulisi ratkaista katsomalla kokonaisuuksia ja puuttumalla juurisyihin. Edelleen aivan liian usein ajaudutaan äkkinäisiin hätäratkaisuihin, joilla keplotellaan taas tovi eteenpäin. Kustannusten hallinnan kannalta tämä on täysin kestämätöntä. Sen lisäksi että epätarkoituksenmukainen hoitopaikka voi huonontaa hoidon laatua, se lisää kustannuksia ja aiheuttaa merkittävää inhimillistä kärsimystä erityisesti vanhuksille.

Sari Kokko

Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri sekä alue- ja kuntavaaliehdokas (vihr.) Jyväskylästä.

(Kirjoitus on julkaistu alunperin Suur-Jyväskylän lehdessä 25.3.)