Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat  

 Arviointimenettely ja sitä seuranneet säästötoimet ovat kohdistuneet erittäin raskaasti peruspalveluihin erityisesti perusterveydenhuoltoon palveluverkon osalta.   

Jos kuvataan sosiaali- ja terveydenhuollon resursseja kolmiona, tulisi peruspalveluiden olla yksi kolmien sivu eli vahva kivijalka ja kärki olisi erityistason palvelut. Tämä kolmio on kääntynyt vuosikymmenten saatossa väärin päin.  Sosiaali- ja terveydenhuollosta ei koskaan tule kustannustehokasta ja vaikuttavaa, mikäli tätä ei onnistuta kääntämään. Nyt on leikattu juustohöylällä tasaisesti kaikkialta. On tehostettu palveluita ja organisoitu niitä uudelleen. Arviointityöryhmän loppuraportissa esitetäänkin aiheellinen vaade tarkistaa talousarviota ja suunnitelmaa siten, että erikoissairaanhoitoon kohdennetaan suunniteltua enemmän sopeutustoimia.  

Erikoissairaanhoidossa geriatrian, psykiatrian ja skopia-toiminnan osalta on tehty merkittävät rakenteelliset uudistukset. Resurssien kohdentamista ajatellen, työ on vielä pahasti kesken. On tärkeää selvittää, jakautuuko meillä työ riittävän tasaisesti eri sektorien välillä.  

Kysynkin:  

Onko oikein, että vuodeosastolla erikoissairaanhoidossa yhdellä hoitajalla on huomattavasti vähemmän hoidettavia potilaita työvuorossa kuin perustason osastolla. Samanaikaisesti perustason osastolla potilaiden ollessa keskimäärin raskaammin fyysisesti autettavia ruokailun, pukemisen ja hygienian hoidon osalta? 

Onko oikein, että lääkärin aika terveyskeskuksessa monisairaan potilaan kohtaamiseen, sairauksien hoitoon ja elintapaohjaukseen on huomattavasti lyhyempi kuin erikoissairaanhoidossa yhden sairauden hoitoon?  

Onko oikein, että perusterveydenhuollossa omalääkärien resurssi on parempi kuin omahoitajien? Samalla, kun erikoissairaanhoidossa lääkärinkäynnin yhteydessä on usein ennen ja jälkeen ohjauksen merkeissä hoitajan tapaaminen. 

Itse en pidä tätä taloudellisten enkä henkilöstöresurssien kohdentamisen kannalta järkevänä.  

Perustasolla pystyttäisiin vaikuttamaan sairauksien ennusteeseen väestötasolla huomattavasti erikoissairaanhoitoa enemmän, mutta tähän ei anneta mahdollisuuksia. Olen täysin vakuuttunut, että työtä organisoimalla paremmin, arvioimalla resurssien kohdentaminen oikein ja tasaamalla työtä ja resursseja, päästäisiin nykyistä parempaan loppu tulokseen. Se vaatii juustohöylällä leikkaamisen sijaa aitoa johtamista sekä niin työvoiman kuin rahan uudelleen kohdentamista. 

Sari Kokko
Aluevaltuutettu
Turvallisuuslautakunnan vpj