Koulutusjärjestelmämme varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin on ollut Suomen menestyksen tae vuosikymmeniä. Sen aikaansaamat oppimistulokset olivat vielä jokin aika sitten kansainvälistä huipputasoa, ja siihen tultiin tutustumaan joka puolelta maailmaa.
Viime vuosina huipulta on tultu alas. Erot hyvin ja heikosti pärjäävien välillä ovat revenneet, ja erityisesti poikien oppiminen huolestuttaa. Ennen viime eduskuntavaaleja näytti vallitsevan vankka poliittinen yhteisymmärrys, että koulutuksesta ei voi enää säästää.
Tällä hallituskaudella koulutuksesta on kuitenkin leikattu yhteensä lähes miljardin euron verran. Varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja on kasvatettu ja yhdenvertaista oikeutta siihen rajattu.
Ammattikouluista on vähennetty opettajia ja lähiopetusta, vastuutettu opiskelijoita äärimmäisyyksiin asti ja reformin myötä siirretty oppimista työpaikoille, joilla usein ei ole aikaa opettaa kokemattomia opiskelijoita.
Lukioissa ja korkeakouluissa painitaan samojen ongelmien kanssa: suuria uudistuksia täytyisi toteuttaa yhä niukemmin resurssein ja rahoituksesta kamppaillen.
Suomalainen koulutus täytyy palauttaa taas maailman huipulle. Me emme voi koskaan kilpailla halvalla työllä ja bulkkituotannolla. Vahvuutemme ovat huippulaatu ja korkea osaaminen, jotka voidaan saavuttaa vain koulutuksen kautta.
Kaikille saavutettava koulutus on myös paras keino torjua eriarvoistumista. Koulupolulla on yhteiskunnassamme perinteisesti haluttu ja pystytty silottamaan lasten ja nuorten erilaisista lähtökohdista johtuvia eroja.
Tutkitusti parhaita keinoja tähän on laadukas varhaiskasvatus, johon lapsilla on oltava yhdenvertainen oikeus.
Kouluissa on pystyttävä tukemaan erityistä tukea tarvitsevia tämänhetkistä paremmin, jotta kaikki saadaan pysymään koulupolulla. Myös lahjakkaat oppilaat on huomioitava. Siksi tarvitaan monenlaisia pienryhmiä, koulunkäynnin ohjaajia ja riittävän pienet ryhmäkoot.
Oppilashuollossa täytyy olla riittävästi henkilökuntaa antamaan varhaisvaiheen tukea, koska ongelmat kumpuavat usein kotien vaikeista tilanteista. Syrjäytymistä ehkäistään myös opinto-ohjauksella ja joustavilla opiskeluratkaisuilla.
Opettajille on taattava mahdollisuus täydennyskoulutukseen ja huolehdittava heidän jaksamisestaan. Oppimisen perusta on hyvä lukutaito, jonka rapistumisesta on jo vakavia merkkejä; se on palautettava arvoonsa.
Koulutus on suomalaisuuden kivijalka. Jos sitä vielä horjutetaan, koko talo alkaa sortua. Koulutus ei saa olla säästökohde tai poliittisen tempoilun koekenttä. Sen tulee olla yhteiskuntamme varjeltu sampo, osaamisemme vahva näyte, joka kelpaa esimerkiksi ympäri maailmaa.
Hannele Vestola
FM, opettaja, maakuntavaltuutettu (vihr.)
Elina Sillanpää
LitT, tutkija, maakuntahallituksen 1. vpj. (vihr.)
Laukaa