Tarmo Ketola
Lokakuussa 2018 julkaistu hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n ilmastoraportti esitteli vaihtoehtoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Vaihtoehdoilla on erilaisia vaikutuksia talouteen, tarvittaviin investointeihin, kulutukseen ja mikä tärkeintä, ilmastonmuutoksen nopeuteen.
Vaihtoehtoja valittaessa tulee ilmastovaikutusten ja taloudellisten näkökulmien lisäksi huomioida valintojen vaikutus muiden lajien hyvinvointiin ja luonnon monimuotoisuuteen.
Vaihtoehtojen vaikutus ilmastonmuutosnopeuteen on lajien kannalta kriittinen, koska muutosnopeus vaikuttaa lajien todennäköisyyteen selvitä muutoksesta leviämällä tai sopeutumalla luonnonvalinnan kautta.
Nopea ilmastonmuutos on leviämiselle ja sopeutumiselle todellinen haaste; hidas muutos voi mahdollistaa molemmat.
Leviämisen ja sopeutumisen epäonnistuessa edessä on sukupuutto eli lajin häviäminen.
IPCC:n esittämät vaihtoehdot, joissa ilmastonmuutoksen hillintä tapahtuu kauempana tulevaisuudessa, nojaavat voimakkaasti tekniseen hiilidioksidin talteenottoon sekä puun ja muun biomassan energiakäyttöön.
Mikäli päädymme näihin vaihtoehtoihin, tarvitaan merkittävää teknologian kehitystä hiilen poistoon sekä hakkuiden määrän lisäämistä.
Suomessa jo nykyiset hakkuumäärät ovat metsälajien hyvinvoinnin kannalta liian suuria. Joulukuussa 2018 julkaistun Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvion mukaan olemme voimakkaasti heikentäneet metsien elinympäristöjä hakkuilla ja ojituksilla viimeisen 50 vuoden aikana.
Metsäluontotyyppien voimakkaan heikennyksen takia on oletettavaa, että maaliskuussa 2019 julkaistava Suomen lajien uhanalaisuusarvio tulee toistamaan luontotyyppien uhanalaisuusarvion viestin: yhä suurempi määrä lajeja on uhanalaisia eli niillä on korkea todennäköisyys kuolla sukupuuttoon.
Lajien hyvinvointiin ja populaatiokokoihin vaikuttavat ensisijaisesti lajeille sopivan elinympäristön määrä ja laatu.
Elinympäristöjä heikentämällä pienennämme lajien populaatiokokoja, populaatiokokoja pienentämällä heikennämme lajien kykyä sopeutua ympäristönmuutokseen ja sopeutumiskykyä heikentämällä lisäämme lajien sukupuuttoriskiä.
Puubiomassan energiakäytön lisääminen vaarantaakin metsälajien hyvinvoinnin kahdella toisiaan vahvistavalla tavalla: ne ovat tehottomampia hillitsemään ilmastonmuutosta ja samalla lisähakkuut pienentävät metsälajien populaatiokokoja.
Populaatiokoon pienenemisen suora yhteys heikentyneeseen sopeutumiskykyyn ja kasvaneeseen sukupuuttoriskiin on syy sille, että WWF:n lokakuussa 2018 julkaiseman Living Planet -raportin uutinen selkärankaisten eläinlajien eli nisäkkäiden, lintujen, kalojen ja matelijoiden populaatiokokojen pienenemisestä keskimäärin 60 prosenttia 40 viime vuoden aikana on huolestuttava.
On itsessään ravisuttavaa, että oman lajimme hyvinvoinnin lisäämiseksi olemme hävittäneet keskimäärin kuusi kymmenestä maailman eläinten yksilöstä, mutta populaatiokoon näin radikaalin pienentämisen lopullista vaikutusta lajien sopeutumiskykyyn ja selviämiseen ilmastonmuutoksen edetessä emme osaa vielä edes aavistaa.
Päätöksiä siitä, mitä ilmastotoimia tehdään ja tehdäänkö niitä heti vai vasta tulevaisuudessa ei tule tehdä pelkästään talouden ehdoilla.
Luonnon monimuotoisuus ja metsälajit tulee huomioida vaihtoehtoja valittaessa.
Keinoja, joista hyötyvät sekä ilmasto että monimuotoisuus on olemassa ja niitä pitää päätöksenteossa priorisoida.
Näihin kuuluu esimerkiksi talousmetsien kiertoajan pidentäminen, jonka vallitessa metsät järeytyvät muuttuen nykyistä suuremmaksi hiilivarastoksi ja paremmin metsälajeille sopivaksi elinympäristöksi.
Monimuotoisuuden kannalta ripeät toimet ovat avainasemassa, koska kerran hävinnyttä lajia ei saada koskaan takaisin.
Tarmo Ketola
akatemiatutkija
Suomen IPCC -työryhmän varajäsen
Janne S. Kotiaho
ekologian professori
Jyväskylän yliopisto
Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 28.1.2019.