Tarmo Ketola
Vihreiden metsäpolitiikka kirvoitti keskustan kunnallisjärjestön ottamaan kantaa vihreiden vaatimukseen pitää hakkuutasot järkevinä.
Vuonna 2014 Suomessa tultiin hyvin toimeen metsätaloudella. 2014 hakkumäärä on karkeasti se hakkuumäärä, mihin vihreä ilmasto- ja metsäpolitiikka tähtää.
Suomen metsät kasvavat enemmän kuin koskaan ennen, mutta tällä hetkellä metsiä tarvitaan myös muuhun kuin metsätalouteen. Keskustan kunnallisjärjestö näkee tämän isojen ja pienien asioiden sotkemisena.
Iso asia
Fossiilisista on luovuttava, jota ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei nouse entisestään. Fossiilisista luopuminen ei kuitenkaan poista ilmakehässä jo nyt olevaa hiilidioksidia – ilmastonmuutoksen estäminen kuitenkin vaatii ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vähentämistä.
Tällä hetkellä ainoa isossa mittakaavassa toimiva tapa poistaa hiiltä on metsien hiilen sidonta. Ylläpitämällä metsässä suurempaa puumäärää voimme sitoa ilmakehän hiiltä pois. Tämän lisäksi yhteiskunnassa on tehtävä rajuja päästövähennyksiä. Jos metsien hiilinielut pienenevät liikaa, joudutaan leikkaamaan enemmän kulutuksesta, autoilusta, tai verottamaan hiilibudjetiltaan suuria tuotteita kuten maataloustuotteita.
LUKE:n tutkimusprofessori Raisa Mäkipää arvioi, että liian pienien hiilinielujen takia tehdyt kulutuksen muutokset ja rajoitukset iskevät Suomen talouteen huomattavasti pahemmin kuin hakkuiden pitäminen alemmalla tasolla, esimerkiksi vihreiden ehdottamalla vuoden 2014 tasolla. On hyvä muistaa, että tuolloinkin Suomi eli metsästä ja metsänomistajat tekivät hyvää tiliä. Vihreiden metsänhakkuumäärät eivät siis johda mätäneviin tai liekehtiviin metsiin, eikä metsätalouden alasajoon, kuten keskustalaisilla on tapana väittää. Lisäksi pienempien hakkuiden takia kertynyt puumäärä mahdollistaa korkeamman hakkuutason tulevaisuudessa, jos päästöt muilla sektoreilla saadaan kuriin.
Tulevat yhteiskunnalliset tavoitteet ovat jo nyt melko vaikeita suorittaa. Keskustan halu hakkuiden lisäämiseen vaikeuttaisi näitä toimia entisestään, ja ne tulisivat kansantaloudellisesti hyvin kalliiksi. Tympein vaihtoehto toki on, että keskusta ei itse asiassa välitä ilmastonmuutoksesta.
Suomen kuvalehti vertaili puolueiden ilmastotekoja ja totesi keskustan ilmasto-ohjelman olevan kunnianhimoton. Kunnianhimon puutteen takia epäonnistunut ilmastopolitiikkaa johtaa laajojen alueiden muuttumiseen asuin- ja viljelykelvottomiksi, kansainvaelluksiin, ja taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin, jotka eivät voi olla näkymättä myös Suomessa.
Suomen tiukkoja päästötavoitteita kritisoidaan usein sillä, että olemme tehneet jo paljon tai että olemme pieni kansa ja mitätön osa kokonaisuutta. Suomen viisimiljoonainen kansa on globaalissa mittakaavassa pieni, mutta se ei päästä meitä vastuusta. Pieneen väestöön vetoaminen on loogisesti väärin. Samalla logiikalla petäjävetiset voisivat jättää verot maksamatta, koska heidän osuus Suomen verotuloista on jokusen promillen luokkaa. Tällä samalla logiikalla saman voisi tehdä myös multialaiset ja muuramelaiset. Suomalaiset toki ovat tehneet paljon ilmaston eteen, mutta silti tuotamme hiiltä ruotsalaiseenkin verrattuna tuplasti. Verrattuna suurimpaan osaan maailman ihmisistä olemme valitettavasti melkoisia ilmastorikollisia.
Koska kaikkia maita tarvitaan ilmastonmuutoksen torjuntaan, on kaikkien tehtävä päästövähennyksiä ja kasvatettava nieluja. Tätä varten tarvitaan ilmastoviisasta kansainvälistä politiikkaa, eikä pakoilua väistämättömän edessä. Kansainvälinen politiikka on myös avain hillitsemään hakkuita muualla, estämään niin sanottua hiilivuotoa, ja ylläpitämään suomalaisten tuotteiden kilpailukykyä ja ympäristöystävällisyyttä.
Pienempi asia
Vaikka usein kuulee kerrottavan että metsän hakkuut ovat hyväksi ilmastolle, se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Kuten alan asiantuntijoista koostuvan ilmastopaneelin viimeisimmässä raportissa yksikantaan todetaan, paras ilmastovaikutus syntyy hakkuita vähentämällä.
Itse asiassa nykymetsätaloudella on melko vaikeaa tehdä hyvää ilmastolle, mutta potentiaalia metsätaloudessakin on. Ilmastovaikutuksiltaan surkeinta metsien käyttöä on puun polttaminen bioenergiaksi tai lyhytaikaisten tuotteiden tekeminen.
Parhaiten ilmastoystävällisyys toteutuu rakennuspuun tuotannossa. Tämänhetkisen metsätalouden päätuote on kuitupuu, vaikka usein kuulee muuta väitettävän. Noin 60 % puustosta on kuitupuuta. Kuitupuu ohjautuu lyhytikäisiin tuotteisiin, joiden hiili on ilmakehässä pääosin jo ennen valmistumista tai viimeistään muutaman vuoden sisään.
Tukkipuustakin vain noin 20 % on sahatavaraa, joka siirtyy hiilivarastoiksi rakennuksiin. Kokonaisuudessaan tämä on melko tehotonta hiilen sidontaa, ja tällöinkin oletamme, että uudisrakentamisen lisäksi mistään ei pureta vanhaa puurakennetta, ja että uusi rakennus säilyy pitkään.
Metsätalouden tukkiosuutta voisi nostattaa aina 60 %:iin siirtymällä jatkuvaan kasvatukseen, joka on myös vesistö-, lajisto-, riista- ja ilmastoystävällistä metsänhoitoa. Toinen tehokas tapa vaikuttaa ilmastoon on kiertoaikojen pidentäminen tai ilmastonsuojelun nimissä tehty suojelu. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi KEMERA tai METSO tuki- ja korvausjärjestelmiä kehittämällä ja laajentamalla, jolloin metsänomistaja saisi korvaukset tehdystä ilmastotyöstä.
Koska metsät kasvavat hitaasti ja erilaisten tukien ja verojen ohjausvaikutus on hidasta, meidän ei tarvitse pelätä yhtäkkistä tukki- tai sellupulaa tai markkinashokkia. Sama koskee muitakin ilmastotoimia. Se minkä pitää muuttua nopeasti on politiikka. Päätökset tarvitaan nyt, jotta markkinat ja ihmiset voivat sopeutua hyvissä ajoin. Tässä muutoksessa ei keskustalainen neliraajajarrutus auta.
Iso ja pienempi asia yhdessä
Metsällä on iso rooli Suomen ja metsänomistajien taloudelle, mutta yhteiskunnalliset tavoitteet pitää ottaa metsienhakkuissa huomioon. Metsällä voidaan tehdä hyvää tulosta tulevaisuudessakin, jos nyt ei tavoitella pikavoittoja tulevaisuuden kustannuksella. Toimivat puumarkkinat eivät ole realismia tulevaisuudessa, mikäli ilmastonmuutos etenee keskustan valitsemaa polkua.
Petäjävedellä, 12.4. 2019
Tarmo Ketola,
FT, dosentti, akatemiatutkija,
kansanedustajaehdokas (Vihreät)
Suomen IPCC-työryhmä (vj.)
*) Mitä IPCC-työryhmä tekee? IPCC-työryhmä on ympäristöministeriön
asettama työryhmä, joka valmistelee Suomen osallistumista hallitustenvälisen
ilmastopanelin toimintaan. Olen tässä työryhmässä Jyväskylän yliopiston toisena
edustajana. https://ilmatieteenlaitos.fi/suomen-ipcc-tyoryhma