Juuri julkaistut PISA 2025 -tulokset pysäyttävät. Suomalaisten nuorten lukutaito on nyt mittaushistorian heikoin. Helppo reaktio on kysyä: mitä koulussa tehdään väärin? Parempi kysymys olisi, mitä kaikkea koulun odotetaan ratkaisevan ja millä resursseilla.

Suomalainen koulu ei ole rikki. Nuorten osaaminen ylittää yhä OECD-maiden keskitason, luonnontieteissä selvästi. Oppilaat kokevat koulun merkitykselliseksi. Meillä on korkeakoulutetut opettajat ja vahvat rakenteet, joiden varaan rakentaa.

Koulu on kuitenkin ylikuormitettu. Oppilaiden väliset erot koulujen sisällä ovat kasvaneet. Luonnontieteissä koulujen sisäinen osaamisen vaihtelu oli Suomessa PISA -osallistujamaiden suurinta. Samassa luokassa opettajan pitäisi vahvistaa yhden perustaitoja, tukea toisen hyvinvointia ja haastaa kolmatta. Kun tarpeet lisääntyvät mutta aika ja aikuiset eivät, järjestelmä alkaa väsyä.

Lukutaidon osalta vastuun on oltava yhteinen. Koulu opettaa lukutaidon pohjan, mutta se ei voi yksin rakentaa suhdetta lukemiseen ja ajattelutaitojen kehittymiseen. Siihen tarvitaan myös koteja. Lukemisesta ei tarvitse tehdä suurta projektia. Vaikutus syntyy pienistä, toistuvista teoista: iltasadusta, kirjastokäynneistä tai yhteisistä lukuhetkistä. Toiston avulla lukemisesta tulee luonteva ja kiinnostava osa arkea.

Rutiinit kasvattavat myös sinnikkyyttä. Suomalaisoppilaat kertoivat olevansa kaikista maista vähiten sinnikkäitä, vaikkakin suunta on hieman parantunut. Emme voi vain odottaa lasten ”ryhdistäytyvän”. Sinnikkyys rakentuu vähitellen sopivan vaativista tehtävistä, keskeneräisyyden sietämisestä, rajoista ja onnistumisista. Lapsi tarvitsee aikuista, joka tukee mutta ei poista jokaista vaikeutta hänen tieltään.

Koululle on annettava työrauha ja riittävästi opetushenkilöstöä, jotta perustaitoja ehditään opettaa ja harjoitella. Myös Keski-Suomessa on huolehdittava siitä, että jokaisella koululla on oppilaiden tarpeita vastaavat resurssit. Kodilta tarvitaan arjen rytmiä ja kiinnostusta lapsen oppimiseen. Päättäjiltä tarvitaan pitkäjänteisyyttä nopeasti vaihtuvien hankkeiden sijaan. Muutokset tarvitsevat aikaa, rahoitusta ja vaikutusten arviointia. Niiden valmistelussa on kuultava opettajia, rehtoreita, oppilaita ja perheitä ennen päätöksiä.

PISA-tulosten ei tarvitse aiheuttaa paniikkia eikä johtaa syyllisten etsintään. Tarvitaan yhteisiä rutiineja, työrauhaa ja pitkäjänteisyyttä. Niitä haluamme myös lastemme oppivan.

Suvi Airaksinen
Opettaja ja projektikoordinaattori
Kaupungin- ja aluevaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas

Mielipidekirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 10.9.2026