Ksml 17.4 uutisoi terveydenhuollon tuotantotalouden apulaisprofessori Paulus Torkin näkemyksiä Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelulupauksesta. Torkin selvitys aiheesta valmistui maaliskuussa ja hänen arvionsa mukaan Suomessa palvelulupaus on varsin epätarkka verrokkimaihin nähden.
Hallitus on parhaillaan määrittelemässä sote-palveluiden kriteereitä, mutta tämän hetkisen arvion mukaan uudistus uhkaa jäädä yleisluonteiseksi. Tilanne on äärettömän huolestuttava, sosiaali- ja terveydenhuollossa on vuosia odotettu selkeitä, valtiovallan puolelta tulevaa ohjeistusta priorisoinnista.
Sosiaali ja terveydenhuollon epätasa-arvo näkyy päivittäisessä arjessa ja elää todeksi vuosikymmenten saatossa toistuvasti todettua: paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevat saavat parempaa hoitoa. Priorisointia tapahtuu jatkuvasti sen ollessa subjektiivista ja yksilökohtaista, näin ollen esimerkiksi hoitavan henkilön tulkinta hoidonkriteereistä, valitusten pelko, tutkimusten ja hoitojen vaatiminen ja sosioekonominen asema vaikuttavat saatuun hoitoon. Isona ongelmana on myös valinnanvapauslainsäädäntö, joka mahdollistaa suoranaisen bisneksen eli eri hyvinvointialueiden potilaiden houkuttelun toimenpiteisiin oman hyvinvointialueen maksaessa kustannukset. Tilanne on kestämätön!
Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten hallinta on nykyisellä palvelulupauksella varsin mahdotonta. Hoitoja ja toimenpiteitä arvioitaessa yksilö on keskiössä, jolloin vaihtoehtokustannukset jäävät täysin vaille huomioita. Tämä näkyy erityisen räikeästi siinä, että sairausryhmien yleinen arvostus poikkeaa toisistaan: syöpähoitoihin elämän loppuvaiheessakin satsataan lääkekuluissa valtavasti toisessa ääripäässä ollen mielenterveys- ja päihdeongelmien, joiden hoidon resurssit ovat olleen vuosikymmeniä täysin riittämättömiä. Mikäli verrattaisiin menetettyä toiminta- ja työkykyä, tulisi resurssoinnin olla täysin päinvastoin samalla muistan, että mielenterveys- ja päihdeongelmat tappavat myös.
On täysin välttämätöntä, että hallituksen lakiuudistukseen sisällytettäisiin tarkka määritelty palveluvalikosta, joka ohjaisi jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksiä. Nyt luonnoksessa on nostettu vaikuttavuus korkealle, joka on erittäin hyvä. Näkisin, että samalle tasolle tulisi nostaa vaihtoehtokustannusten arvio.
Sari Kokko
Erikoislääkäri
Aluevaltuutettu (vihr)

