Ville Seppälä
Moni on ehdottanut takarajaa uusien bensa- ja diesel-autojen myynnille. Se ei kuitenkaan juurikaan vähennä päästöjä ennen päätettävää myyntikieltovuotta, eikä jo myytyjen autojen päästöjä sen jälkeenkään. Tarvitaan laajempaa keinovalikoimaa.
Vuosi vuodelta kiristyvä vero-ohjaus on myyntikieltoa joustavampi toimi. Auto- ja ajoneuvoverojen päästöporrastuksen tuntuva kiristys vähentäisi korkeapäästöisten autojen ostoa ja omistamista.
Polttoaineiden hiilidioksidiveron korotus taas lisäisi korkeapäästöisten autojen ajokustannuksia ja vähentäisi siten paitsi niiden omistamista niin myös ajokilometrejä heidän osaltaan, jotka auton omistavat.
Veronkorotukset voivat kohdistua kohtuuttoman paljon maaseudulla asuviin, joilla on usein pitkät ajomatkat ja heikot mahdollisuudet siirtyä julkisen liikenteen käyttäjiksi. Korotukset voitaisiin jättää maltillisemmaksi ottamalla käyttöön autoilua vähentäviä tietulleja ja ruuhkamaksuja isoissa kaupungeissa.
Isojen kaupunkien välisessä liikenteessä tulee lisätä junan käyttöä auton sijaan. Raiteiden lisääminen nopeuttaa junayhteyksiä, mikä lisää matkustajamääriä, mikä lisää junavuorojen kulkutiheyttä, mikä entisestään lisää matkustajamääriä.
Julkisen vallan pitää varmistaa julkisen liikenteen käytön edullisuus teillä ja raiteilla.
Julkisen vallan pitää myös tukea pienituloisia liikenteen päästökustannusten noustessa. Vaikka vähäpäästöinen auto voi olla pitkällä aikavälillä taloudellinen valinta päästökustannusten kannalta, sen hankintahinta voi olla pienituloiselle liian korkea.
Välttämättömät päästövähennykset tulevat ylipäätään johtamaan kaiken päästöjä tuottavan niukkuuteen ja kallistumiseen. Jotta jokaisella on varaa perustarpeisiin, tulee tulonjaon lisääntyä niin maiden sisällä kuin kansainvälisestikin.
Ville Seppälä
kansanedustajaehdokas (vihr.)
Jyväskylä
Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisen mielipidesivulla 19.2.2019.