Hannele Vestola

Syrjäytyminen ei ole ollut näiden vaalien kärkiteemoja. Ongelma ei silti ole hävinnyt minnekään eikä juuri pienentynyt. Me opettajat näemme läheltä, kuinka käsitys oman elämän suunnasta ja mielekkyydestä tuntuu olevan monelta nuorelta hukassa; juuri millään ei tunnu olevan mitään väliä.

STTK:n yhteiskuntavaikuttamisen johtajan mukaan Suomessa on jopa liki 100 000 syrjäytynyttä nuorta. Osa on ajautunut työelämän ulkopuolelle eikä näy edes te-toimiston tilastoissa.

Viime vuonna myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kääntyi kasvuun pitkän hyvän kehityksen jälkeen, suurimpana syynä mielenterveyden ongelmat. Mistä tämä johtuu? Mitä tulee tehdä ja mitä ei ainakaan saa tehdä?

Syrjäytyminen periytyy huolestuttavasti. Moni vauva syntyy kotiin, jossa on ongelmia päihteiden tai mielenterveyden kanssa.

Monet vanhemmat kamppailevat työttömyyden ja sosiaaliturvan heikennysten vuoksi köyhyysrajalla. Joillakin ei ole ystäviä tai sukulaisia lähellään. Maahanmuuttajaperheissä haasteena ovat kieli, verkostojen puute, joskus rajut traumaattiset kokemukset ja rasismin kohtaaminen.

Parhaimmassa tapauksessa tuen tarve nähdään jo neuvolassa tai päiväkodissa, ja tukea järjestyy nopeasti. Koulussa tulisi panostaa lujasti siihen, että jokainen oppilas tuntee, että hän on tärkeä, hänestä välitetään ja hän ei ole ”huonompi” kuin muut.

Oppimisen ilo kuolee toistuviin epäonnistumisen kokemuksiin. Yläasteella monta nuorta vaivaava ”motin” eli motivaation puute on tosiasiassa usein tunne ”en osaa kuitenkaan”. Tätä voidaan torjua parantaa palauttamalla pienryhmät, turvaamalla koulunkäynnin ohjaajien työ ja rajaamalla opetusryhmien koko.

Vaikeuksien ketju voi käynnistyä, vaikka kaikki olisi lähtökohtaisesti hyvin. Kiusaaminen, päihteet ja muut riippuvuudet ja odottamattomat elämäntapahtumat voivat horjuttaa kenen tahansa mieltä.

Lähellä olevat ihmiset näkevät usein muutokset ja hakevat apuakin. Sosiaalitoimen ja psykiatrian palvelut auttavat, jos niiden piiriin onnistuu pääsemään. Tällä hetkellä ne ovat pahasti ylikuormittuneita.

Nuori on jonkinlaisessa kontrollissa siihen asti, kun hän on kirjoilla oppilaitoksessa. Kuka piittaa nuoresta valmistumisen jälkeen, jos töitä ei löydy? Te-toimistoon ei tarvitse enää mennä käymään; sinne on halutessaankin vaikea päästä. Meillä ei luulisi olevan varaa antaa vastavalmistuneiden nuorten lojua kotona turhautumassa ja ruostuttamassa ammattitaitoaan.

Monet viime vuosien muutokset varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa ovat lisänneet syrjäytymisvaaraa. Ne on mietittävä uudestaan. Sote-uudistuksessa tavoitteeksi on asetettava määrätietoisesti hyvinvoinnin parantaminen ja ihmisen voimavarojen tukeminen kaikenikäisenä. Voitontavoittelu ja teennäiset hallintoviritykset eivät saa ohjata päätöksiä.

Yhteiskunnan tärkein tehtävä on turvata ajoissa niitä, joilla omat voimat eivät riitä. Se, minkä voimme tehdä nyt heti ja ihan ilmaiseksi, on lopettaa tilanteeseensa syyttömien ihmisten syyllistäminen ja polkeminen. Se ei auta ketään.

Kukaan ihminen ei ole syntyessään laiska tai saamaton. Ihmistä ei saada kiinnittymään yhteiskuntaan kaivamalla virheitä, vaan uskomalla hänessä olevaan hyvään.

Hannele Vestola
peruskoulunopettaja
kunnanvaltuutettu (vihr.)
maakuntavaltuutettu
kansanedustajaehdokas
Laukaa

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisen mielipidesivulla 16.3.2019.