Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa (5.8.2026) hehkutetaan Kela 65 -kokeilua. Asiantuntijoiden arviot ja kritiikki sivuutetaan kevyin heitoin. Kokeilu on tutkitusti parantanut hoidon saatavuutta hyväosaisilla. Palvelua ovat käyttäneet hyvätuloiset kaupunkilaiset. Ne, joiden hoidon saatavuus on ennestään hyvä.
Kokeilun ongelmia ei tule sivuuttaa. Suomalainen terveydenhuolto on kansainvälisessä vertailussa saanut vuosikymmenten ajan toistuvaa kritiikkiä eriarvoisuudesta sekä korkeista asiakasmaksuista. Kela 65 -kokeilu syventää jo nyt tehtyjen tutkimusten pohjalta tätä eriarvoistumiskehitystä.
Tutkimuksissa on myös todettu, ettei julkisen sektorin työtaakka ole keventynyt. Tähän tulisi pysähtyä!
Pumppaamme rahaa yksityiselle, mutta vastetta ei näy julkisella.
Sen sijaan monet perusterveydenhuollon ammattilaiset ovat tuoneet vahvasti esiin päinvastaisen ilmiön: Kela 65 työllistää valtavasti terveysasemilla.
Kokeiluun on rajattu lääkärin vastaanoton lisäksi tietyt tutkimukset, mikäli tarvitaan jotakin tämän ulkopuolelta maksaa potilas ne itse tai tutkimuksen järjestämisvastuu palaa julkiselle sektorille.
Monien tutkimusten osalta yksityisellä sektorilla markkinavetoisen toimintamallin ansiosta tutkimusindikaatiot eivät vastaa julkisen sektorin tutkimusindikaatiota. Tämä kriteerien arviointi ja lähetteiden käsittely vie aikaa. Aika on rahaa myös julkisella! Samalla luottamus terveydenhuoltoon rapautuu.
Pääkirjoituksessa tuodaan esiin, ettei ihmiset huvikseen ramppaa lääkärillä. Eivät ramppaakaan!
Ihminen itse ei kuitenkaan aina hahmota, minkä alan ammattilainen on hänelle paras asiantuntija. Julkisessa terveydenhuollossa tehdään hoidontarpeen arvio, jonka pohjalta asia hoidetaan oikean ammattilaisen toimesta kustannustehokkaasti.
Tämä kustannustehokkuus puuttuu Kela 65 -kokeilussa: kallein ammattilainen eli lääkäri hoitaa myös ne asiat, jotka voitaisiin hoitaa huomattavasti halvemmalla tuntipalkalla.
Terveyskeskuslääkärinä olen nähnyt Kela 65 -kokeilun lieveilmiöt ja olen hyvin pahoillani kokeilun jatkosta. En yksittäisten hoidettujen potilaiden osalta, vaan terveydenhuollon kokonaisuuden osalta.
Juuri nyt hyvinvointialueiden kehittyminen on kiivasta, panostukset perusterveydenhuoltoon olisivat paikallaan ja korvamerkityn rahan käyttö olisi mahdollista.
Terveysasemia tulee kehittää niin, että jokainen kansalainen voi luottaa saavansa laadukkaan hoidon aina tarpeen vaatiessa terveysasemalta.
Sari Kokko
Yleislääketieteen erikoislääkäri
Aluevaltuutettu, Jyväskylän kaupungin varavaltuutettu.
(Kirjoitus on alunperin julkaistu Keskisuomalaisessa 8.8.2026)