Monimuotoinen luonto lahopuineen ja hömötiaisineen ei ole vain jotain kivaa ja ylimääräistä, jota on mukava säilyttää perheen yhteisiä metsäretkiä varten. Tutkimusten ja tiedeyhteisöjen raporttien viesti on jo pitkään ollut tyly ja yksiselitteinen: monimuotoinen luonto on hyvinvointimme elinehto.
Jos luonto ympärillämme ajautuu ennusteiden mukaiseen syöksykierteeseen, tulemme luisumaan sen mukana kauas nykyisestä hyvinvoinnistamme. Lajikirjon köyhtymisessä uhattuna kun ovat miljoonien lajien lisäksi myös mm. ruoantuotanto, turvallisuus ja tasa-arvo.
Tilanne ei silti ole toivoton. Yhteinen tahtotila muutokselle on todistetusti olemassa.
YK:n joulukuisessa luontokokouksessa hyväksyttiin yksimielisesti 30% maa- ja vesialueiden suojelutavoite. Ja aiemmin julkaistussa IPBESin biodiversiteettiraportissa todetaan, että meillä on olemassa kaikki keinot ja välineet ratkaista luontokriisi, meidän vain tulee ottaa ne nopeasti käyttöön.
Luontokadon merkittävimmiksi syiksi on tunnistettu elinympäristöjen pirstominen ja metsien liika hakkaaminen.
Meidän tulisi saada pikaisesti suojelun alle ne vähät luonnontilaiset metsät ja uhanalaiset luontoalueet, joita meillä tällä Suomessa vielä on. Suomessa kun jo joka yhdeksäs laji on uhanalainen, eikä meidän lajejamme voida suojella missään muualla kuin juuri täällä.
Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen metsäkeskus tunnistivat 2022 julkaistussa ”Talousmetsien luonnonhoidon tehostamisen vaihtoehdot” -hankkeessa, että talousmetsien luonnonhoitoa ja monimuotoisuuden edistämistä voi tehostaa nykyisestä myös taloudellisilla kannustimilla. Näiden tukien ja tulosperustaisen kannustinjärjestelmän luomiseen meidän pitäisikin tarttua nyt pikimmiten.
Mielestäni on kohtuutonta ja epärealistista odottaa, että enemmistö metsää taloudellisista syistä hankkineista luopuisi oikeudestaan hyötyä omaisuudestaan vain yleisen hyödyn vuoksi. Emmehän me odota samaa kansalaisiltamme muunkaan omaisuuden kohdalla.
Nyt onkin siis korkea aika luoda yksityisille maanomistajille selkeä vaihtoehto maa-alan suojeluun, kestävään hoitoon ja ennallistamistoimiin.
Luonnon monimuotoisuuden ja humisevien hiilinielujemme vahvistaminen ei ole vaikeaa, mutta määrätietoisia toimia se vaatii.
Katri Savolainen,
PsT, tutkija, Keski-Suomen aluehallituksen jäsen ja kansanedustajaehdokas (vihr.) Jyväskylä
Mielipidekirjoitus on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 28.12.2022