Monien muiden leikkausten ohessa hallitus esittää toisen asteen oppimateriaalien maksullisuuden palauttamista 18 vuotta täyttäneille opiskelijoille. Näillä toimilla katetaan 12 miljoonaa euroa 3000 miljoonan lisäsopeutustarpeesta.
Toisen asteen maksuttomuus ajettiin läpi viime hallituskaudella, ja onkin harmi, että uudistuksesta ollaan peruuttamassa nyt näin nopeasti. On kuitenkin nähtävä positiivisena seikkana, että yleisesti ottaen ainakin kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta säilyvät maksuttomina. Toisaalta syystä tai toisesta monet joutuvat käymään esimerkiksi lukion neljässä vuodessa, jolloin valmistumisen pitkittymisestä tulee kalliimpaa.
Toisen asteen maksuttomuus on mielestäni nähtävä kuluistaan huolimatta tärkeänä mahdollisuuksien tasa-arvon tekijänä. Perheoloista tai muista tekijöistä huolimatta yläkoulun päättävän nuoren ei tarvitse vielä 15-vuotiaana tehdä rahaan perustuvia päätöksiä siitä, mille polulle hän haluaa lähteä. Näillä nuorena tehdyillä päätöksillä voi olla kauaskantoisia seurauksia vielä vuosien kuluttua.
Hyvinvointivaltiossa ei ole kyse siitä, että valtio tarjoaa jonkinlaisen minimin, jolla ihmisten on tultava toimeen. Hyvinvointivaltion mitta on se, kuinka paljon hyvinvointia se tämän minimitason päälle kykenee kansalaisilleen tuottamaan. Vaikka Suomessa on moniin maihin nähden korkea mahdollisuuksien tasa-arvon taso ja edulliset kouluttautumismahdollisuudet, ei se ole hyvinvointivaltiossa argumentti tason madaltamiselle.
Pienikin askel taaksepäin on silti askel taaksepäin. Säästetty 12 miljoonaa löytyisi varmasti jostain muualtakin.
Lassi Niininen
Keski-Suomen Vihreiden toiminnanjohtaja
Teksti on julkaistu alunperin Keski-Suomalaisen mielipidepalstalla 24.4.2024.